« Ulkonäkö petti | Etusivu | Pää hellänä »

huhtikuu 30, 2005

HYVÄÄ VAPPUA, LAPSET!

Vappuaaton ehdoton tunnelmankohottaja löytyi tänä vuonna MTV3:n lauantain perheleffan ohjelmapaikalta. "Tao Tao, pieni pandakarhu" -elokuvaa kuvaillaan "viehättäväksi piirroselokuvaksi bambuviidakossa syntyneestä pandakarhusta, josta tulee eläintarhan vetonaula." Ja todellisuudessa se on lajissaan masentavinta koskaan näkemääni kamaa.

Lähinnä voisin kuvitella Madin, Pahkasian tai muun mauttomuudesta taidetta tekevän tahon voivan suoltaa tällaista viehättävää lastenohjelmaa. Jutun juoni on lyhykäisyydessään siinä, että meidän kaikkien tuntema iloinen, huoleton ja söpö pikkupanda Tao Tao on isona vietykin eläintarhaan, jossa se riutuu hiljaa kaivaten vapauteen ja tulee lopulta niin höperöksi, että jää ohjelman lopuksi noin kymmenen neliömetrin häkkiinsä kaltereihin nojaten hallusinoimaan kadotetuista ystävistään ja kotilaaksostaan. Ei edes kuollut, vaikka juonessa oli sopiva elämä-filminauhana-silmien-ohitse -kohtaus, vaan jäi sinne kitumaan.

Ei tällaista voisi nykyään enää tehdä (pikkupanda-elokuva on vuodelta 1981, ei löydy IMDB:sta). Ja hyvä niin. Mieluummin olisin ollut tätäkin näkemättä.

Vai ottaisiko kohderyhmä, lapset, tämän rennommin? Minullehan Tao Tao on suorastaan pyhäinjäännös lapsuudesta.

Laura 30.04.05 17:45 | TrackBack

Kommentit

Minä sensuroin tuon itseltäni ja päätin sen sijaan katsoa pandadokkarin, jossa syötetään vauvapandoja isoiksi ja vahvoiksi. Se alkaa vartin sisällä joten pitää pistää vauhtia surffailuun.

Tv-ohjelmatietoihin pitäisi saada sellainen "paha mieli"-hymiö, joka varoittaisi ikävästä aineistosta.

Kirjoitti Hanne 30.04.05 18:00

Niin pitäisi :(

Hyvä kun vinkkasit nopeasti tuota toista ohjelmaa, täytyy helliä itseään sillä.

Kirjoitti Laura 30.04.05 18:03

Mutta mikä oli se toinen karhuista kertova lastenohjelma pienenä (joskus -80 luvulla). Muista tasan se, että siinä oli kaksi karhua (veljekset?) jotka asuivat metsässä. Olivatko kenties orpoja? Joku metsästäjäkin siitä taisi olla? :)

Kirjoitti ElinaA 30.04.05 18:27

Elina, ei kyllä tule mitään vastaavaa mieleen.

Kirjoitti Laura 01.05.05 18:43

Se toinen sarja oli Jaki ja Nuga. Ja se oli todella pelottava ja surullinen...

Kirjoitti Ams 02.05.05 17:59

Tuo Tao Tao oli kyllä sellaista ympäristöherätystä, että onneksi vappen kävi ajankohtaiseksi, niin etten voinut katsoa sitä loppuun saakka. Tällaisen raavaan miehenkörilään kun on lähes mahdoton myöntää seurassa, että lastenelokuva (kaikki piirretyt ovat tietenkin lastenelokuvia) saa hänet pois tolaltaan.

Jännä, että tuon lastenelokuvakontekstin sisällä ohjelmatietoja laativa yksilö on joutunut siloittelemaan Tao TAon terävimmät pointit. Ohjelmatiedoissa olisi voinut lukea myös: häiritsevä kuvaus ihmisen julmuudesta ja välinpitämättömyydestä ympäristöään kohtaan. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla vahingollisia lapsille. Perheen pienempien on aika mennä nukkumaan ja aikuisten aika mennä itseensä.

Kirjoitti Tapsu 03.05.05 09:33

Hei! Eksyin tälle sivulle vahingossa, kun yritän jäljittää josko tuota elokuvaa vielä jostain saisin käsiini (sitä ei kai ole julkaistu myynti- tai vuokravideona Suomessa).

Mutta niin, en kyllä ollenkaan ymmärrä miten elokuvasta tulee mauton, saati että olisi kokonaan pitänyt jättää tekemättä, jos se ei ole sitä tavallista happy-happy-joy-joy-propagandaa joka antaa ymmärtää että maailmassa kaikki on hyvin, ja että ainoat hyväksyttävät tunteet ovat ilo ja nauru ja hassuus ja lässyn lässyn. Suorastaan pahoitin mieleni vertauksesta Madin mauttomuuteen.

Itsekin toki aloin katsoa elokuvaa pahaa aavistamatta, mutta en ollut lopulta ollenkaan pahoillani siitä, että se sai minut itkeä vollottamaan. Tuli mieleen toinen koskettava elokuva, 'Bim, mustakorva', jossa teemana myös on ihmisen ylimielisyys, mielivalta ja julmuus muita eläimiä kohtaan. Mutta luultavasti sekin pitäisi laittaa Onnellisuusministeriön sensuurilistalle... "Modernin ihmisen luontosuhteessa *ei ole mitään vikaa* - jatkakaa kuten tähänkin asti, tehkää työnne ja olkaa onnellisia. (Onnellisuusministeriön tiedotteesta 27/2005)

Minä itse ainakin jäin miettimään, miten tää nykyinen yhteiskunta repii meidät irti lempipaikoista, leikkipaikoista, emosta... oikeastaan kaikkihan me täällä ollaan vähän niinkuin Tao-taoja eläintarhassa. Leffassa oli ymmärtääkseni jonkinlainen animistinen tai ehkä shintolainen pohjavire: hämäriä muistoja ajasta jolloin me ihmisetkin olimme yhtä maan ja muiden elävien kanssa ilman pyrkimystä hallita ja alistaa niitä oman hyötymme turhamaisiin tarpeisiin. Ajasta jolloin kaikkea elämää ja kaikkien elävien sisäistä luontoa kunnioitettiin sen sijaan että olisi vangittu tai kesytetty se tuottamaan rahaa. Ajasta jolloin meitä ei erotettu emoistamme ja lempipaikoistamme laitoksiin ohjelmoitavaksi.

Jos elokuvasta välittyy epäoikeudenmukaisuuden tunne, kaipuu johonkin parempaan, ja yritys paeta, niin siksikö se pitäisi kieltää? Ehkäpä leffassa eniten satuttikin juuri sen realistisuus, se että se on totta... Jos siinä olisi ollut onnellinen loppu, se olisi ollut silkkaa valhetta - niinkuin kaikki viihde pääasiassa on. Jos me haluaisimme onnellisen lopun, meidän täytyisi alkaa itse tehdä sitä. Helpompaa ja turvallisempaa on kuitenkin sulkea silmät - ja käskeä lapsia sulkemaan silmänsä - epämiellyttäviltä ja onnellisuuden illuusiota uhkaavilta elokuvilta. Ettei kupla vain puhkeaisi, sen sisällä kun on vaaleanpunaista ja tuoksuu ruusulta.

Elämä ei ole iloista, huoletonta ja söpöä. Mun mielestä meidät on laitettu eläintarhaan siinä 7 vuoden iässä, ja lopulta meidänkin kohtalo on riutua hiljaa kaivaten vapauteen ja tulla höperöksi kadotettuja ystäviä ja kotilaaksoa muistellessa. Mistä muusta dementiassa on kysymys?

Ystäväni 5-vuotias tytär oli katsonut elokuvan ja ollut siitä hyvin vaikuttunut. Elokuvan päätyttyä hän olisi halunnut heti lähteä pelastamaan Tao-Taon. Ehkä hänestä on tulossa vaarallinen 'ekoterroristi' (Turvallisuusministeriön määritelmä ihmisistä jotka ovat häiriintyneet Tao-taon kaltaisista elokuvista).

Harmi ettei tällaista voi enää tehdä. Hmm ja miksiköhän ei... kenen etuja palvelee ettei tällaista enää rahoiteta?

Taisi tulla vähän vuodatusta, mutta Tao-taon ja oikeasti hyvien elokuvien ystävälle tuo vertaus Madiin oli kyllä aivan liian provosoiva. :D

Kirjoitti Miika 07.06.05 09:58

Hyvä, että oikeasti hyvien elokuvien ystäviäkin vielä löytyy, eivätkä ole sukupuutossa kuten pandat.

En voi edellenkään mitään sille, että elokuva sai - ja saa edelleen - oloni vain kamalaksi. Hyvät tunteet ovat kaukana.

Negatiivinen kokemus johtui varmasti siitä, että odotin jotain lapsuuden Tao Taojen kaltaista, ja äärimmäisen surullinen tarina olikin kylmää vettä niskaan. Totta kai olisin minäkin halunnut pelastaa ja parantaa apaattisen karhun, enkä yleisestikään pidä itseäni eläinaktivismin vastustajana. Mutta: en kaivannut niitä tunteita, joita elokuva minulle tuotti: surullisuutta ja ärtymystä ylevän eläintenpelastajasankaruuden sijaan. Kyllä minulta löytyy jo valmiiksi tunteita kaikkea sitä kohtaan, mitä elokuvassa haettiin.

Jokainen (elokuva)kokemus on kovin henkilökohtainen, ja meillä nyt ne olivat kovin erilaiset. Hauska kuitenkin lukea näkökulmastasi, ja hyvä tietää, että lapset tosiaan ottavat elokuvan vähän rakentavammin :)

Kirjoitti Laura 07.06.05 12:20

Juuh. Ehkä se oli sitten väärässä paikassa väärään aikaan sulle... :) ps. tuossa mun edellisessä viestissä oli tuo mun blogin (jota päivitän aika harvoin) osoite väärin, tässä toimiva...

Kirjoitti miika 07.06.05 12:53


Sano jotain









Haluatko, että koneesi muistaa nämä tiedot?