« Kuukausista julmin ei lopu koskaan | Etusivu | Oli niin tylsää »
huhtikuu 28, 2005
Sees
Täällä naksuu. Se ei ole ylirasittunut pääni, vaan taustalla lämpenevä kahvinkeitin. Kylläpä pitkään tämänkeväistä kahvilakkoani vastaan kampanjoineet tahot nyt riemastuvat! Suotakoon se niille, se on vilpitöntä iloa.
NYT istun kaikessa rauhassa pöydän ääreen kuuman kupposen kera ja selailen tyynenä tippaleipien ja munkkien ohjeita. Kevään stressaavimmat esiintymiset ovat todellakin ohi.
Laura 28.04.05 16:29 | TrackBackPieni kaunis kahvinkeittimenne kiittää. Enää sen ei tarvitse ikkeä pieniä kahvinkeittimenkyyneliä miettien miksei sitä enää tarvita, tai onko joku toinen ottanut sen paikan sydämissänne. Sen lämmittämässä kahvissa voit tuntea sen kahvinkeittimenrakkauden jota se kotoisia läheisiään kohtaan tuntee.
Omasta puolestani kujertelen täällä onnellisena. Riemuni jää toiseksi vain tuolle ylläkuvaillulle, vilpittömälle ja aidolle kodinkoneen kiintymyksestä kumpuavalle ilolle :)
Kirjoitti Terjo 28.04.05 21:31
