« Pirtelö hyvästä ja pahasta | Etusivu | Sees »

huhtikuu 28, 2005

Kuukausista julmin ei lopu koskaan

Niin tänäänkö oli se päivä, jolloin piti kaikki paperit alas parvekkeelta heittämäni ja riemukkasti, vapaasti kiljaisemani? Just joo. Näin voisin ehkä tehdä, ellen eilen olisi saanut uusintaa vaativia tenttituloksia ja tehnyt päälle toista, myös luultavasti uusintaa vaativaa tenttiä. Ja ellen olisi illalla innostunut pistämään koko hypermedian harjoitustyötä alkutekijöinsä ja yrittämään nostattaa tuhkasta ja filminpätkistä jotain feeniks-lintua.

Hetkittäin ajattelin, että olisin kiitollinen, jos siitä tulisi edes kalkkuna.

Musertavaa oli, että aamulla minua odottivat odottamattomat ja ylenpalttiset kehut edeltä lähetetystä beta-versiosta. (Joka siis nyt on epämääräisessä tilassa.) Että hyvää työtä ja vaikka mitä. Musertavaa siis siksi, että nyt siitä tekeleestä täytyy yrittää sittenkin saada jotain henkevää aikaiseksi. Miksi minä olen näin tunnollinen ja kiltti, ja tyydyn vaalimaan ajatuksia luokattoman huonojen töiden palauttamisista ja/tai koko opiskelun kesken jättämisestä vain hiljaa mielessäni?

Yöllä muistin, ikään kuin stressiä ei jo olisi kylliksi ollut, että valpurikin on tulossa taas viikonloppuna. Täytyisi kai ottaa itseään niskasta kiinni ja täyttää se kansalaisvelvollisuutensa, joka sisältää hillumista, notkumista, nuokkumista, pelkoa ja inhoa.

Tämän vuoden juhlintaa tullee kuitenkin hillitsemään jääkaapissa pesivä päärynäliköörin loppu (noin 2 cl). Se on pitänyt puolensa kaikkia puhdistuksia vastaan siellä nyt melko kauan. Melko tasan vuoden itse asiassa.

Viime vapun vietto oli niin hurja, ettei jäännöslikööripullon näkemisen yhteydessä suuhun tulevaa äklöttävää makua parempaa reminderia olekaan.

Laura 28.04.05 12:23 | TrackBack