« Vettä kengässä | Etusivu | Loppu lähestyy »
maaliskuu 27, 2005
Kaffitratti
Pääsiäisen ajalla uudelleen haltuun otettuja alueita:
Autolla ajaminen. Jessus, mitä tappokoneita. Miten kukaan uskaltaa näillä ajaa. Pitkään lähes kokonaan ajamatta oleminen on tehnyt tehtävänsä. Autot ovat pelottavia kapineita. Kaikkein pelottavinta on istua ratissa sellaisessa laitteessa, jolla pystyy liiskaamaan ihmisiä, eläimiä ja liikennemerkkejä. Ja loiskuttamaan kuravettä äitien ja lastenvaunujen päälle. Disclaimer: mitään tästä ei vältämättä ole tapahtunut minulle. Samalla olen Tumpelon tapaan hyvin kiitollinen siitä, että selvisin ensimmäisestä ajokorttivuodesta tappamatta ketään, mukaan lukien itseni.
Toinen aluejälleenvaltaus olivat taas murresanat. Mumma onnistuu paitsi pakkojuottamaan kahvinjuonnin lopettaneelle henkilölle puoli litraa kyseistä ainetta (mikä valta kasvattajilla onkaan kasvatteihinsa ja miten pitkään!), myös ihastuttamaan joka kerta. Nopeasti hajuttomaksi ja mauttomaksi keskivertokaupunkilaiseksi assimiloituneena olen ehtinyt jo unohtaa sellaisenkin ihanan sanan kuin "soututuoli" (myös "soutulavitta").
Tässä ikävissäni ja ihastuksissani haikailen, että olisikohan Isoon sormuksen isäntään jo tullut jatkoa...?
Laura 27.03.05 15:18 | TrackBackMinä olen ajanut autolla kolme (3) kertaa saatuani ajokortin. Siitä on nyt neljä vuotta. Saatan jo hyvällä omallatunnolla mollata yksityisautoilijoita ja mutista ettei keskustaan tarvita parkkipaikkoja.
Ei silti käy kateeksi. Pelottavaa.
Kirjoitti Hanne 27.03.05 18:32
Ja niin, onko linkin tarkoitus viedä Tumpeloon vai sinne mihin nimi sanoo?
Kirjoitti Hanne 27.03.05 18:33
Minäkin mollaan kaikkia ja nytpä tiedän, että teen sen syystä. Ei sitä helskutinkonetta voi pystyä hallitsemaan. Enää en toisaalta ihmettele, miksei kukaan ihan ikinä ehdi hidastaa, vaikka minä olen suojatiellä, sniff.
Kiitos humautuksesta, jälkimmäinen linkki vie/vei kieltämättä väärään paikkaan.
Kirjoitti Laura 27.03.05 21:03
Kannattaa lukea se Kingin "Christine - Tappaja-auto", niin siitä selviää ettei ihminen oikeasti ole se joka on liikenteessä kuolemantuottamuksien. Autojen yleisesti demoniseen ja arvaamattomaan luonteeseen vain ei kukaan (muu) ole vielä kiinnittänyt huomiota...
Asiaan todistuskappaleena liittyen, työpaikallani asustaa trukki. Iso ja ruma, äänekäs kuin helvetti, ja raskaan polttoöljyn sysimustaksi värjäämän sielun omistava härveli.
Kääntöpuolella toisaalta... Jotenkin siinä on silti samaa japanilaista eleganssia, sympaattisen tappavaa kauneutta kuin Zero-hävittäjässä, ovathan molemmat Mitsubisheja.
Kirjoitti Terjo 27.03.05 22:10
