« Unta pallossa | Etusivu | Hajunenätys »
maaliskuu 18, 2005
Hieman hullu, mutta pärjää vielä
Harkitsen neuleblogiosaston pystyyn pykäämistä. Vakoilin vähän muita neuleblogeja ja kentällä olisi ehdottomasti minun mentäväni aukko.
Eilen illalla yhtäkkiä iskenyt purkuinto on täysin ristiriidassa toisaalta jatkuvasti vallitsevan luomisvimman kanssa. Se vain tuli jostain. Olen räpeltänyt aivan ihanista langoista aivan hämmästyttävän huonon villapaidan: liian lyhyet ja kiristävät hihat, ahtaat olkapäät. Kainaloa on paikattu virkkaamalla mutta silti siellä on silmukan kokoisia reikiä. Sain idean ja ryhdyin purkamaan koko hoitoa.
Se vaan ei ollutkaan ihan niin helppoa. Olin pirkule sentään piilottanut aika hyvin ne olennaiset langanpäät. Nyt käsiini uhkaa päätyä kasa sieltä täältä purkautunutta lankasuttua. Erittäin kauniista langoista, se vielä varmistettakoon.
Suunnittelun ja työn nautinto pitäisi saada hyvistä langoista irti moneen kertaan. Tässä ehkä ilmenee hyvin minun neulomisharrastukseni tarkoitus: tärkeintä ei ole valmis työ vaan sen tekeminen. Kysymys ei siis missään nimessä ole siitä, että olisin esimerkiksi mummani tapaan pihi enkä raatsisi investoida uusiin lankoihin. Vai voivatko hankitut ominaisuudet sittenkin periytyä?
Suomalaisilla neuleblogeilla on kyllä hauskoja nimiä: Alkusilmukka, ainaoikein, langankierre ja sitä rataa. Mutta Purkutyömaa sieltä vielä puuttuisi.
Laura 18.03.05 09:18 | TrackBackMinäkään en ole ainaoikeassa aina oikeassa neulomisteni suhteen, joten purkamista (yleensä mahdollisimman takertuvasta langasta) joutuu pakostakin harrastamaan. Purkutyömaalla, romiksella, tai muulla vastaavalla varmasti riittäisi kanssasilmukoita joten joukkoon vaan!
Kirjoitti ainaoikein 19.03.05 16:26