« Nyt dyykkaamaan | Etusivu | A Babysitter's Club »
helmikuu 24, 2005
Imarteleva kronikaatti
Tämä meemi on kiertänyt Internetin jo sata kertaa. Sen täytyy kiertää vielä kerran, siksi on meitä, jotka emme osaa päättää, viitsimmekö. Viitsitään nyt tämän kerran, kun tämä katsaus menneeseen on niin surkuhupaisa.
10 vuotta sitten Olin pahimmassa murrosiässä ja seiskaluokalla. Tärkein asia elämässä oli saada kymppejä lukuaineista (jos Veren vangit oli jo ilmestynyt, se vähintäänkin kilpaili ykkössijasta). Kaveriporukan hot pukeutumisvalinta oli verkkaritakki, farkut ja lenkkarit.
5 vuotta sitten vietin lukulomaa; päivät luin kirjoituksiin ja yöt palkitsin itseäni tiiliskiviromaaneilla. Saadessani korkeakoulujen valintaoppaita käsiini vasta tajusin, että kotipaikkakunnalta pääsee oikeasti poiskin. Mikä helpotus.
3 vuotta sitten olin kai töissä kaupan kassalla (yliopistovuosista on enää vaikea erottaa yksittäisiä). Minulla oli ihka oikea poikaystävä. Olin juuri muuttanut viiden hengen solusta yksiöön, jossa oli erkkeri.
Vuosi sitten minulla oli viimeinkin oman alan osa-aikatöitä. Tunsin itseni hyvin tärkeäksi kaikkien kiireiden alla. Olin viimeinkin tutustunut kunnolla anoppiini, mikä oli mukavaa.
Tähän asti tänä vuonna olen tehnyt yllättäen saatua talvityötä ja ollut ahdistunut kesätyön puuttumisesta. Olen johtanut omaa roolipelikampanjaa, mikä on ollut saavutus.
Eilen itketin kummilasta ja puhuin palavasti lasten kasvatuksesta. Katsoin ihanan ahdistavaa pukudraamaa kieriskellen sohvalla tyytyväisyydestä.
Tänään olen ollut oikea Internet-myyrä ja kaivellut toisten bloggaajien taustoja. Vielä on saatava kasvot eräälle, jonka tiedän liikkuvan samoissa paikoissa kanssani, vihjeet ovat hyvät. Olen ollut oikea doll ja leipaissut kanssa-asujaimelle chilisuklaakakkua. Olen myös poistanut blogistani yhden lauseen, jonka totesin kertovan blogiin kuulumattoman ihmisen henkilökohtaisista asioista.
Huomenna Syön anopin kanssa täytettyjä paprikoita. Töiden jälkeen on vielä kokoustusta, mutta sitten mr. Kanssa-asujain saa hankkia minulle pizzaa. Pizzan jälkeen en tee mitään. En mitään.
Laura 24.02.05 20:58 | TrackBack