« Polttohautaus olisi sentään jotenkin kodikasta | Etusivu | Elokuvantunnistusta »

helmikuu 17, 2005

Tasapaino

Olipa päivä. Työpaikalla kokeilimme mitä tekisimme, jos tietoverkkoyhteydet vaikka katkeaisivat tunniksi. Totesimme, että emme tekisi minkään lajin töitä ja asiakkaat olisivat kovin hämmentyneitä palvelun laadun huonontumisesta.

Päivän plussia on ollut tieto siitä, että saan jatkaa välinpitämättömyyttä graduajatusten suhteen – työsuhde jatkuu toukokuun loppuun.

Syventävien metodikurssi numero kaksi taas aiheuttaa syksyn metodikurssi ykkösen tapaan ahdistusta jo heti avauskerralla. Voi epätoivo; miten muut ymmärtävät muka jotain kurssin aiheesta jo ennen sen alkua, mutta minä en? Saavat vielä sadistista mielihyvää puhuessaan itsevarmalla äänellä tiedoistaan, kyllä minä tiedän, sillä teen itse aina mahdollisuuksien mukaan samoin.

Kompensoidakseni edellistä lähdin henkiselle shoppailukierrokselle Stockmannin turkki-tai- tuulipuku -kansan sekaan. Henkinen shoppailu on mieltä tyynnyttävää kahdella tavalla: ikään kuin ostan tavaroita, mutta säästän kuitenkin selvää rahaa, koska oikeasti en osta. Tutkin erilaisia lompakoita minuuttikaupalla, mutta koska edullisinkin kustansi kolmekymppiä, kaikki saivat jäädä. Sain kuitenkin kuvitella, miltä opiskelijakortti ja lähikaupan kuitit näyttäisivät tulipunaisessa, minikokoisessa nahkataskussa.

Vielä olin ostavinani kaakaota. Jo kotona olin päättänyt, että nyt meillekin ostetaan sellaista helppoa ja hyvää sokeroitua maitokaakaojauhetta [vaikka se onkin ihan 100-prosenttista lällärikamaa]. Tutkin eri vaihtoehtoja [mammanpoikien hyllyllä], mutta käsi eksyi kuitenkin sille samalle aidolle tummalle kaakaojauhopurkille. Sille, jonka äitikin aina osti.

Palkkioksi selkärankaisuudestani saan nyt lohturuokaa: juustocroissantteja, vahvaa, vahvaa kaakaota ja Paper Mariota.

Laura 17.02.05 16:55 | TrackBack