« Extra fresh | Etusivu | Taas sama virsi »

tammikuu 26, 2005

Työn sankari

Hassua, olen aivan varma, että postitin tämän kirjoituksen jo eilen illalla. Movable Type on yön aikana liikuskellut omilla teillään, ja vaikka sainkin viimeaikaiset kommentit ilmestymään takaisin, eilisiltainen postaus on kadonnut joihinkin sanoinkuvaamattomiin syövereihin. Syynä saattaa tietysti olla myös tämä hermostuttava, laahaava, hienovarainen ääni jonka luulin kuuluvan naapurista mutta joka kantautuukin koneestani. Raahs, raahs. Raahs, raahs.

Olen tiennytkin olevani vähän työnarkomaani, mutta että ilmeisesti myös stressiriippuvainen, se on kammottava huomio. Minulle tuli kirkkaalta taivaalta työtarjous - vajaan viikon varoitusajalla - enkä edes miettinyt kieltäytymistä. Mietin vain, miten saan muut elämän osa-alueet sysättyä sivummalle häiritsemästä. Silmät kiiluivat.

Kun nyt kuitenkin yritän suorittaa vähintään kuuttatoista opintoviikkoa kahdenkymmenen viikkotyötunnin rinnalla, on otettava kaikki apukeinot käyttöön: niin zen, stoalaisuus kuin om:kin.

Pois turhat ajantappajat, kuten irkkaus, blogilistan laiska selailu, ja siinäpä ne suurimmat synnit olivatkin. Nukkumaan kymmenen uutisten loppukevennyksen aikoihin, että päivän työt ehtii aloittaa yhdeksältä, säännöllisiä, terveellisiä välipaloja, työmatkaliikuntaa ja kirkasvalolamppua. Mielen virkistykseksi sopivissa annoksissa lepuuttavaa televisiota ja aktivoivia roolipelejä. Sosiaaliset paineet ja vapaaehtoishommat romukoppaan. Luottamustoimet ne ovat yleensä ennenkin katkaisseet kamelini selän.

Aika utopistista. Etenkin, jos pääsen luottamustoiminakeista eroon, maalaan mustimmalla tervalla ison ristin seinään. Mutta olkoon tämä se täysturha uudenvuodenlupauseni.

Laura 26.01.05 15:24 | TrackBack