« Kotka on laskeutunut | Etusivu | Työn sankari »

tammikuu 24, 2005

Extra fresh

Nyt olen nähnyt Sen. Se koostui puolesta metristä ihmistä. Sen iho oli ohut ja uusi, maailman kovia kokematon. Ainoa, mikä muistutti sitä kuuluisaa vanhaa, ryppyistä ja tiibetiläistä, olivat pitkät, ihanat sormet (viulisti!). Hänen kulmansa kurtistelivat älykkäinä. Hänen silmänsä tutkivat villapaitaani uteliaina ja sympaattisina. Hän maiskutti suutaan sangen ilmeikkäästi ja aivasti kerran kehittyneesti. En aistinut, tuoksuiko hän ihanalta, sillä minulle kävi juuri niin kuin pelkäsinkin ja nenä meni tukkoon.

Olin myyty.

Hiljaisina vanhempien kanssa kolmisin vain katselimme sitä pientä ihmistä. Se oli tarpeeksi sillä hetkellä.

Ja tämä on tarpeeksi kirjoitettu siitä hetkestä.

Laura 24.01.05 23:41 | TrackBack