Tyhmä kysymys, mutta tämän perusteella olettaisi, että olet kirjastonhoitaja?

Tampereen pääkirjasto oli lähes pelottava paikka. Se on niin markettimainen verrattuna kotiseudun pikkukirjastoihin.

Kirjoitti Toveri 13.01.05 03:35

Hyvin puhuttu.

Ylipäänsä kaikkien ammattien aliarvostelussa ihmisten olisi oikeasti syytä ottaa huomioon, että harvoin koulutus todella suoraan opettaa pelkästään miten kammenvääntö X tai tietokoneenkäynnistys Y tapahtuu jollain työpaikalla XYZ. Enemmänkin on kyse perusoppien kokoamisesta sille että sen työn arkikäytännön varsinaisessa toimessa opeteltuaan omaa tietyt valmiudet toteuttaa sitä kunniakasta tehtäväänsä.

Näin siis teoriassa, ja se miten hyvin koulutusinstituutiot suomessa tähän pystyvät onkin sitten toinen asia...

Ja se suunnaton kateudesta kumpuava halveksunta jota etenkin Suomessa tunnetaan kanssaihmisten arvokkaita ja usein laajaakin tietotaitoa vaativia työtehtäviä kohtaan on se kolmas asia...

Viisasta on olla ylikorostamatta, mutta myös aliarvostamatta toimenkuvaansa, ainakin niin kauan kuin on rehellisesti tyytyväinen siihen mitä tekee.

Piru, kuulostipas tuon sanominen älykkäältä, mutta mähän olenkin lämpökäsittelijä ;)

Kirjoitti Terjo 13.01.05 03:38

Minä olen jaksanut ihmetellä, minkä nyt hämmästykseltäni ehdin, että miten itseään fiksuina pitävät korkeastikin koulutetut ihmiset oikein kuvittelevat tietojen lentävän itsekseen tietokantoihin ja tietokannoista ajatuksen voimalla tutkijoiden väitöskirjoiksi ja koneiden vaan itsekseen kävelevän kirjastoihin ja hoitavan hommansa. Ja tottakai ilmaiseksi. Ja ajattelevat, että mitä ne nyt yleensäkään siellä kirjastoissa tekee, kun kaikkihan on intternetissä.

Mutta toisaalta, koska näin ajatellaan tapahtuvan, ymmärrän, miksi samat korkeammin koulutetut asiakkaat luulevat, että kirjastonhoitajalla on aikaa lukea kaikki kirjastonsa kirjat läpi ja tietokannoissa lojuvan aineiston siinä sivussa sisäistävän ja muistavan, kuka vei sen punaisen kirjan kolme vuotta sitten tuosta hyllystä, joka ei ole enää tuossa. Ja myös osaavat he tietenkin vastata, miksei tutkijan ihan uusi winukka mallia 98 avaa miljoonan kilon peedeeäffää ja hymyillen ottavat kirjastonhoitajat haukut vastaan, kun asiakkaan koneella ei olekaan akrobaattia, ja kiusallaanhan ne ovat senkin tehneet, että se pitäisi muka olla.

Lämpökäsittelijä kuulostaa minusta ehkä viehkoimmalta ammatilta, mitä mies voi harjoittaa. Miksei nainenkin. Kai?

Kirjoitti mea 13.01.05 09:19

Homman juju onkin tässä: Se tosiseikka, että informaagikkoja tarvitaan useampi kipale joka jumalan sivukirjastoon osoittaa, että homma hoidetaan päin seiniä. Että alaa ei ole rationalisoitu kunnolla. Se ON todellista typeryyttä, että yliopistokoulutuksen saanut ihminen hoitelee puolet työajastaan viivakoodinlukijaa, jolloin hänen vastuullisena tehtävänään on valvoa, että kone sanoo "piip". Ja se ON todellista typeryyttä myös, että kirjahankinnoista päätetään niinkin hajautetusti kuin päätetään, jolloin sama työ tullaan tehneeksi moneen kertaan. Sillä on vieläpä hassuja seurauksia; esimerkiksi kelvannee se, että omasta lähikirjastostani löytyvät melkein kaikki TIntti-albumit ruotsiksi... lukemattomina, ja siinä se ruotsinkielinen materiaali sitten olikin.

Informaagikkoja koulutetaan enemmän kuin heitä todellisuudessa tarvitaan niin kauan kuin he sitä piip-piip -työtä tekevät. Nykyisellään on kyllä alkanut näyttää, että tilanne on vähän järkevöitynyt, tosin perustan näkemykseni vain parin kirjaston toiminnan tarkkailuun. Onhan se kiva että on pätevää työvoimaa, mutta jos vähemmälläkin pärjättäisiin, voisi senkin rahan sijoittaa vaikka kirjahankintoihin.

Sama pätee kylläkin kaikkiin julkisen sektorin aloihin. Herrajumala, meillä lääkärit kirjoittavat sairauslomatodistuksia verifioituaan asiantuntevasti potilaan kuumesairauden. Kirveellä olisi töitä kaikkialla, mutta ne "saavutetut edut"...

Kirjoitti Totuuden tuoja 13.01.05 09:42

Hyvä saarna, Laura!

Kiitokset eräältä kirjastonhoitajaksi opiskelevalta. En olisi tätä itse osannut näin hyvin sanoa.

Ja pieni lisäys liittyen Totuuden tuojan kommenttiin: joka pikku sivukirjastossa ei käsittääkseni ole kovinkaan montaa informaatikkoa, luultavimmin vain yksi, jos sitäkään. Kirjastoissahan nimittäin työskentelee myös paljon kirjastovirkailijoita, jotka on koulutettu ammattikouluissa. Kirjojen aakkostaminen ja lainaustiskillä päivystäminen kuuluu useammin heidän hommiinsa kuin kirjastonhoitajien hommiin. Näin siis ainakin kunnan kirjastoissa, korkeakoulukirjastoissa asia on vähän toisin.

Kirjoitti Piparminttu 13.01.05 10:22

Totta lienee sitäpaitsi sekin puoli, ettei tätäkään informaatikkojen koulukuntaa kouluteta yksinomaan jotta kaikista tulisi kirjastonhoitajia, eikä kaikista tulisi kirjastonhoitajia vaikka heidät täsmälleen ja tarkalleen siihen hommaan koulutettaisiinkin koska ihmisillä on taipumus haluta - ja päätyä - mitä erilaisimpiin hommiin ajan myötä. Voidaan tietysti kysyä että onko koulutuksen hankkimisesta ylipäätänsä maailmassa hyötyä kun siitä ei opin tyypistä riippumatta kuitenkaan suurin osa palvele kokonaisuutena minkään asteen tulevaa työtehtävää.

Niin ja mistä alkoi ja kuka aloitti sen vallalla olevan ajatusketjutuksen että kouluja käydään yksinomaan työtä varten, ja että työ on paras asia maailmassa johon ihminen pystyy? Optimointi ja rationalisointi kuulostavat matemaatikko-insinööri-konsulttimaisilta ikäviltä asioilta, joiden kuuluisi pysyä kaukana mukavan hämyisestä ja salaperäisestä kirjastointimaailmasta.

Kiitokset Mealle. Me lämpökäsittelijät toimimme aina ja sukupuolestamme riippumatta "Swiftly and with Style" :)

Kirjoitti Terjo 13.01.05 10:55

Ei tietenkään aina kouluteta ihmisiä tiettyä työtehtävää varten ja juuri sopivaa määrää yhteiskunnan tarvetta ajatellen. Tälle ilmiölle on useita nimiä: Rakenteellinen työttömyys, työvoimapula ja epäpätevyys.

Kyllä minä insinööri olen. Toisaalta luen proosaa selvästi enemmän kuin tyttöystäväni, joka sentään on kirjallisuuden opiskelija. Ja uskallan sanoa, että mieluummin rationalisoitu sivukirjasto kuin ei sivukirjastoa ollenkaan, siinä ne vaihtoehdot nimittäin todellisuudessa ovat. Lisäksi terve järkeistys parantaa työntekijöidenkin viihtyvyyttä ja palvelutasoa, kun työntekijöille jää enemmän aikaa muuhunkin kuin rutiinityöhön. Jos huvittaa pitää salaperäistä ja hämyistä kirjakammiota, jossa on pahuksen sivistynyttä työvoimaa, mutta valikoima mitä-sattuu-löytymään, perusta divari.

Suurimmalle osalle käyttäjistä kirjasto on kuitenkin paikka, josta haetaan kirjoja huviksi ja hyödyksi. On syytä pitää huolta, että kirjasto palvelee tätä tarkoitusta.

Kirjoitti Totuuden tuoja 13.01.05 11:20

Laura on tarttunut varsin hanakasti kirjoitukseeni. Ihan kivaa, että keskustelua syntyy, mutta haluan huomauttaa, etten minä tosissani ollut kirjastotyöntekijöitä ruttaamassa.

Tekstini alkaa näin: "Kun joskus aikoinaan kuulin, että kirjastonhoitajia valmistuu yliopistosta, ihmettelin, mitä hittoa kirjastonhoitaja tekisi akateemisella tutkinnolla."

Olen siis tosiaan joskus koulupoikana ajatellut noin, mutta en ajattele asiaa enää ihan noin yksioikoisesti.

Voi tietysti olla, että Laura pitää kirjoitustani kahta kauheampana sen takia, että se sohaisee kirjastonhoitajia noin ohimennen ja ilmeisen kevytmielisesti. En kuitenkaan aio kantaa syyllisyyttä kirjastonhoitajien ammattikunnan syrjinnän edistämisestä. Vastuuton poikaparka.

Eräs tuttuni opiskelee muuten Turussa humanistisessa ammattikorkeakoulussa kirjastonhoitajaksi. Koulutus on rakennettu tradenomitutkinnon päälle, minkä jäänteinä hän joutuu muun muassa käymään opintojakson, missä pitää perustaa kuvitteellinen yritys. Kirjallisuuteen hän tutustuu kokonaisen kolmen opintoviikon verran.

Tuo nyt vain tuollaisena mielleyhtymänä. En jaksa nyt osallistua sen enempää itse keskusteluun, vaikka Laura mielenkiintoisia asioita esiin nostikin.

Kirjoitti Jarmo 13.01.05 13:43

Lukijaparka ei aina havaitse kaikkia kirjoittajan sanallisesti ilmaisematta jättämiä ajatuksia, kuten olen itsekin kantapään kautta saanut kokea (erään kirjoitukseni minusta hyvin humoristiset sävyt eivät selittämälläkään auenneet suurimmalle osalle kommentoijista - traumaattiset kommentit ovat valitettavasti/onneksi jääneet Bloggerin uumeniin).

Kuten sanoin, kirjoitin varmasti pidemmän vastineen kuin Jarmon johdanto kirjoituksensa varsinaiseen asiaan vaatisi, mutta sohaisu kuulosti liian tutulta päästäkseen vähällä.

Kysymys siitä, pitäisikö tuleville kirjastonhoitajille opettaa erilaisten kirjastojen sisältöjä, on päivänpolttava kirjastomaailmassa juuri tällä hetkellä. Yleisten kirjastojen kohdalla sisältöjen opettelu olisikin vielä ehkä hallittavissa: kirjallisuutta, musiikkia, lasten- ja nuorten kirjallisuutta esimerkiksi. Mutta haluatko päättää kaksikymppisenä, että erikoistut sisällöllisesti ruotsinkieliseen, maantieteelliseen, lääketieteelliseen kirjastoon tai vaikka metsäteollisuusyrityksen tietopalveluun. Sellaisen päätöksen tekeminen on mahdotonta. Erikoiskirjastoja on Suomessa kuitenkin vain vähän yksittäiseltä alalta (älkää kysykö, kuinka monta, minä en tiedä, mutta olisi naurettavaa yrittää valmistautua tiettyyn työpaikkaan, jos työpaikka ei vielä ole oma).

Työnantajat tietysti itkevät ilosta saadessaan työntekijän, joka hallitsee työnsä sekä muodollisesti että sisällöllisesti. Yliopistossa kuitenkin näiden sisältöjen hankinta on opiskelijasta itsestään kiinni. Kirjastoalan koulutus ainakin Tampereella tähtää kirjoituksessani kuvailemieni tiedon hallinnan ja hankinnan taitojen välittämiseen. Ammattikorkeiden tilanteesta en osaa sanoa.

Ja kyllä, kuten tästä kaikesta jo saattaa arvatakin, minulla on kaikki edellytykset työskennellä esimerkiksi kirjastonhoitajana, ja olen niin tehnytkin. Yleisten kirjastojen nykytilanteesta en osaa sanoa mitään, joten Totuuden tuoja jää nyt ilman tarkempaa kommenttia minulta, mutta asiallisia näkemyksiä hänelläkin.

Kirjoitti Laura 13.01.05 16:11

Jarmo oikaissee, jos minulla on väärät tiedot, mutta Humankissa ei voi opiskella kirjastonhoitajaksi, ensinnäkin koska niitä tulee vain yliopistosta, toisekseen Turussa ei näytä olevan ohjelmassakaan sitä kirjastolaisen ammattitutkintoa, jonka suorittaneet ovat kirjastovirkailijoita elikkäs eivät -hoitajia.

Ne informaagikot ovat sitten jo ihan oma tarinansa, ne voivat olla kirjastonhoitajia mutta myös esimerkiksi vaikka insinöörejä, joilla on tai ei ole lisäksi informaatiopalvelun kurssi tai opintoja.

Kirjoitti mea 13.01.05 16:17

Jätin tahallani puuttumatta tuohon kirjastovirkailijan ja -hoitajan eroon, koska ajattelin, ettei se aukea kaikille tai että sillä ei ole väliä. Ja koska en osaisi selittää eroa tarkasti ja oikein. Ehkä se oli virhe, mutta onneksi muut ovat nyt selventäneet sitä ;)

Kirjoitti Laura 13.01.05 16:30

Hyvä kirjoitus. Kirjasto-, kuten arkisto- ja museoalakin, ovat monella tavalla käsittämättömän aliarvostettuja ja niistä liikkuu monenlaisia harhaluuloja.

En toki ole ammattialan asiantuntija, vaan pelkkä palveluiden käyttäjä, mutta olen siinä luulossa, että kirjasto- ja informaatiopalvelualan edellyttämät tiedonhankintataidot, laaja tiedonhallinta ja kyky päätöksentekoon ovat juuri niitä asioita, joiden kouluttamisessa tiedekorkeakoululaitos on omimmillaan.

Entä maistuisiko Mealle myöhäiseksi aamiaiseksi tällainen pieni nätti viilattu pilkku ;-)

Ammattikorkeakouluissa, sen paremmin humanistisessa kuin muuallakaan - ei voida suorittaa ammattitutkintoja. Ammattikorkeakouluissa suoritetaan ammattikorkeakoulututkintoja, joita taidetaan nykyään pitää korkeakoulututkintoina.

Ammattitutkinnot ovat aikuisille tarkoitettuja toisen asteen ammatillisia tutkintoja, joita opiskellaan ns. ammattikouluissa (ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, ammattioppilaitosten aikuiskoulutusosastot, oppisopimuskeskukset jne.). Ne profiloituvat toisen asteen ammatillisessa tutkintohierarkiassa keskelle, toisin sanoen niin nuorille kuin aikuisillekin tarkoitettujen ammatillisten perustutkintojen (perinteinen ammattikoulututkinto) ja vain aikuisille tarkoitettujen erikoisammattitutkintojen (jonkin sortin muunnos eräistä vanhoista opistoasteen tutkinnoista) väliin.

Kirjastovirkailijan tehtäviin voi valmentautua esimerkiksi suorittamalla "ammattikoulussa" tai oppisopimuksella liiketalouden perustutkinnon informaatio- ja kirjastopalvelun koulutusohjelman (puhutaan puolileikillisesti "kirjastomerkonoimeista")tai perustutkinnon tai työkokemuksen kautta hankitun osaamisen jatkotutkinnoksi tarkoitetun tarkoitetun kirjasto- ja tietopalvelualan ammattitutkinnon.

Työnantajalla on monessa tapauksessa valta päättää, mitä koulutusta se pitää riittävänä mihinkin tehtävään. Periaatteessa siis (1) tiedekorkeakoulutettu voisi toimia kirjastovirkailijan tehtävissä ja (2) ammattikoulun käynyt voisi toimia kirjastonhoitajan tehtävissä. En ihmettele, jos isoissa kirjastoissa ja varsinkin tieteellisissä sellaisissa voisi toteutua tapaus (1) ja pienissä "kyläkirjastoissa" taas tapaus (2).

Linkki: Kirjastolehti

Kirjoitti J. Hyvärinen 14.01.05 09:58

J.Hyvärinen, juuri tätä tarkoitin valitellessani, etten osaa selventää kirjastovirkailijan ja -hoitajan, ammattikorkea- ja yliopistokoulutetun eroa työelämässä.

Kiitos muuden kaikille, että tähän blogiin on saatu oikein asiallista keskustelua normaalin hölpön-pölpön lisäksi ;)

Kirjoitti Laura 14.01.05 11:27

Mea nauttii pienistä sievistä viilatuista pilkuista aina, kun ne on hyvin viilattu. Tämä oli ;)

Lisäviilausta vielä sen verran, että tiedekorkeakoulutettu monastikin toimii kirjastovirkailijan tehtävissä, mutta se tapahtuu olosuhteiden pakosta, kun niitä "oikeita" tehtäviä ei ole läheskään aina tarjolla ja ammattikoulutettu voi toki toimia kirjastonhoitajan tehtävissä. Mutta sehän ei lie tarkoitus moniasteisessa koulutusjärjestelmässä, vaan tarkoitus lie, että koulutetut sijoittuvat kukin omaa koulutustaan vastaaviin töihin, ei yli eikä alle. Vähän niinkuin insinööri(AMK) voinee tehdä dippeli-insinöörin töitä, mutta se ei lie kenenkään kannalta ihanneratkaisu.

Mutta kuten Laura sanoi, tämä on monimutkainen juttu, jossa ammatti- ja tehtävänimikkeet menevät iloisesti sekaisin. Niin, ja ei pidä unohtaa kirjastosihteereitä, tietohallintopäälliköitä, kirjastoamanuensseja ja kirjastoavustajia.

Pointti oli kuitenkin jossain siellä vaiheilla, että Humankissa ei voi opiskella kirjastonhoitajaksi, sieltä voi toki valmistua moniosaava ammatti-ihminen, joka osaa mm. tehdä kirjastonhoitajan työtä. Työnantaja viime kädessä päättää, mihin tehtäviin, millä kelpoisuudella ja millä nimikkeellä henkilö otetaan työhön. Ratkaisu on siis kirjastoilla.

Kirjoitti mea 14.01.05 18:30

mea arveli, ettei humakissa voi opiskella kirjastovirkailijaksi. Muistan selvästi tuttavani ilmaisseen, että koulu on nimenomaan ammattikorkeakoulu, ilmeisesti Humak, ja Turussa hän nyt ainakin sijaitsee... Yritänpä tarkistaa asian häneltä lähiaikoina, jos muistan. Tai mikä parempaa, lähetän hänelle vain linkin tälle sivulle!

Minä en muuten tosiaan tiedä, mitä eroa on kirjastonhoitajalla ja kirjastovirkailijalla.

Täällä on nyt monessa kirjoituksessa todisteltu, kuinka kirjastotyöntekijä tarvitsee laaja-alaista osaamista, ja muistan myös Lauran puhkuneen, kuinka tuskaisia osaamisvaatimuksia työpaikat hakijoilleen asettavat. Tämä tuntuu olevan ylipäänsä ajan henki: viestintäalalla (minä opiskelen ammattikorkeakoulussa medianomiksi; mikä naurettava nimike)täytyy osata yhtä ja toista. Toimittajalle ei riitä pelkät haastattelu-, tiedon käsittelyn ja kirjoittamisen taidot, vaan lisäksi täytyisi osata valokuvata, videokuvata, äänittää, leikata, tehdä verkkosivuja, suunnitella grafiikkaa, taittaa, tuntea kulttuurihistoriaa, historiaa yleensä, politiikkaa, lakia, tiedettä, maantiedettä, maailman tapahtumia. Lisäksi mihinkään ei pääse töihin, ennen kuin on käytännön kokemusta kyseisestä työstä. Paradoksi on naurettava.

Ovatkohan nykyiset taito- ja kokemusvaatimukset hiukan kohtuuttomia? Tarvitsisikohan kirjastoalan ihmiselläkään olla näyttöä siitä, että hän osaa tuhatta eri kieltä, on käynyt tällaisia tietoteknisia kursseja ja hallitsee kaikki maailman viestintätaidot?

Tosiasia on nimittäin se, että työhön oppii tekemällä. Tietyt perusvalmiudet täytyy tietysti olla, mutta ei sitä nyt perhana vieköön tarvitse opintoviikkoja joka asiaan olla! Viestintätaidoissakin riittää pitkälle, että osaa avata suunsa ja ilmaista itseään kirjallisesti. Kyse on kasvatuksesta ja yleissivistyksestä, jotka hankintaan kotona, koulussa ja lukiossa, juttelemalla ihmisten kanssa ja lukemalla rutosti kirjoja (kiitos kirjastoille ylläpitäjineen!).

Juuh, sellaisia mietin. Täytyy palata sorvin ääreen. Hip ja hei.

Kirjoitti Jarmo 24.01.05 10:39

Semmosta se on nykyään. Mitä luulette, hakeeko monikin tätä paikkaa: .

Arviointini Humanksita perustui ihan siihen, että Hymankissa ei ole kirjastolinjaa kirjastobirkailijalle, ja niitä kirjastonhoitajiahan tuntkintoina tulee tosiaan sieltä yliopistosta.

Kertomasi toimittajan vaatimukset sopivat kirjastonhoitajaankin hyvin: pitää osata tiedonkäsittelyn, tiedonhaun, evaluoimisen ja kirjoittamisen taidot, lisäksi täytyisi osata valokuvata, tehdä verkkosivuja, suunnitella grafiikkaa, taittaa, tuntea kulttuurihistoriaa, historiaa yleensä, politiikkaa, lakia, tiedettä (minkä tieteenalan kirjastossa sitten onkin ja kaikkia, jos on yleistieteellisesä), maantiedettä, maailman tapahtumia. Lisäksi käytännön kokemusta kyseisestä työstä. Pitää myös osata kieliä, tuntea tietotekniikasta paljon, pitää osata neuvoa asiakkaita tietoteknisissä jutuissa, pitää osata tehdä budjetit, tarjoukset, laskea hyllymetrejä rakennusprojektien alla, suunnitella kirjastoja, järjestää muutto. Rakentaa tietokanta, opettaa se muille. Pitää osata tehdä raportit, suunnitella uutta, pitää yllä vanhaa, pitää osata rakennuspiirustuksia, sisustussuunnittelua, sähkötöitä, tietää LUX-määrät, pitää osata henkilöstöhallintoa, projektisuunnittelua, tehdä anomuksia, ja taas välissä vähän opettaa ja luokittaa ja rakentaa tietokantoja.

Ei ehdi syömään, joten pysyy hoikkana, mikä on hyvä, koska hyllyille joutuu kiipeämään ja pieniin kokoihin menemään tietokonetta viritellessä.

Tärkeintä on oppia lukemaan asiakkaan tarinasta oikea kysymys. Ja tietää, minkä laajuisen ja tasoisen vastauksen haluaa ja saa. Ja pitää olla erityisen hyvä muisti.

Ja pitää osata esiintyä ja puhua vaikka usein kirjastonhoitajiksi valikoituu ujohkoja ihmisiä.

Kirjoitti mea 25.01.05 00:19

Linkkaukseni äsken näemmä epäonnistui, uusi yritys:
markkinointihenkilön paikka

Kirjoitti mea 25.01.05 00:22

"Jarmo oikaissee, jos minulla on väärät tiedot, mutta Humankissa ei voi opiskella kirjastonhoitajaksi, ensinnäkin koska niitä tulee vain yliopistosta"

- Väärin. Myös kirjasto- ja tietopalvelualan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat kirjastolain mukaan päteviä kirjastonhoitajan tehtäviin (Kirjastoasetus 1998/1078, pykälä 4). Yleisissä kirjastoissa ainoastaan kirjastotoimenjohtajilta voidaan vaatia ylempää korkeakoulututkintoa!

Hämmentävää... eivätkö kirjastoalan yliopisto-opiskelijat seuraa alansa koulutuksen ja kirjastolain kehittymistä, kun yleinen käsitys heidän keskuudessaan tuntuu olevan, että vain yliopistotutkinto antaa pätevyyden kirjastonhoitajan titteliin?

Ystävällisin terveisin AMK-opiskelija, tuleva kirjastonHOITAJA

Kirjoitti Lumi 26.02.05 17:09

Keskustelu on nyt aaltoillut hyvin kauas siitä tarkoituksesta, joka minulla oli. Mitä minä siis todella sanoin: yritin korottaa koko kirjastotyöntekijäkannan profiilia, en korostaa minkään tason kirjastotyöläistä yli toisen. Pidän kirjastonhoitaja-sanasta käsittäen yleisesti kirjastotyöntekijät, koska se on yleistajuinen ja herättää positiivisia mielikuvia verrattuna esimerkiksi –virkailijoihin ja informaatikoihin. Alan sisällä voidaan sitten viilata titteleitä ja kukkoilla koulutustasojen tunkioilla.

Mutta kun nyt kerran aloitettiin tämä lakipykälien siteeraaminen, niin lyönpä yli suorastaan legendaarisen huonoista tiedonhakutaidoistani ja selvitän itseänikin valistaakseni tietoverkkojen syvyyksistä teille seuraavaa:

Lumin viittaamassa kirjastoasetuksessa (1998/1078) säädetään todellakin yleisten kirjastojen henkilökunnan koulutustasosta. Suomessa on myös muita kirjastoja, kuten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kirjastot ja kaikennäköiset erikoiskirjastot. Suurimmilla yrityksillä ym. organisaatioilla on omat kirjastonsa.

Esimerkiksi Yliopistojen kirjastojen virkojen koulutusvaatimuksista on säädetty erikseen asetuksessa korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä (309/1993), ja tämän mukaan aivan turhaa ei toistaiseksi ole opiskella kirjastoalaa yliopistossa sivu- tai pääaineena. Asetuksen tekstiä en löytänyt enää Finlexistä, mutta sitä on lainattu Kirjastot.fi:n kysymyspalstalla. Myös tämän Opetusministeriön koulutuskuvauksen (joka koskee edelleen vain yleisiä kirjastoja), löysin Kirjastot.fi:stä. Kiitos, kirjastonhoitajat.

OPM:n dokumentissa mainitaan, että työnantaja tekee päätöksen, millaista koulutustaustaa haetaan työhönotossa ja millä nimikkeellä työhön otetaan. Periaatteessa kuka tahansa siis todellakin voi päätyä työskentelemään millä nimikkeellä tahansa yleisissä kirjastoissa. Näin tapahtuu käytännössä myös tieteellisten kirjastojen maailmassa: työnantaja arvottaa työnhakijan ja hänen koulutuksensa täytettävänä olevan tehtävän mukaan.

Yksityisiä ja muita kirjastoja ja niiden työpaikkoja koskevaan lainsäädäntöön en törmännyt. Ne voivat varmaan palkata kirjastoonsa vaikka sairaanhoitajia, jos haluavat. Pitääkö tähdentää, että *virn*?

Lyhyesti siis, ammattikorkeakoulutuksella tulee ehkä kirjastonhoitajaksi, yliopistosta luultavasti, jos kirjastoon siis tähtää.

Ja miksi ihmeessä yliopisto-opiskelijoilla on sitten niin huono tietämys näistä yksityiskohdista? En tiedä, arvaan vain. Varmaan taustalla on koulutustaustan pitkään jatkunut monopoli kirjastotyöntekijöiden kouluttamisessa: ei ole ollut kilpailevia kouluttajia ja tutkintoja. Uusilta koulutusväyliltä tuleville selvitetään varmasti paremmin, mihin he sijoittuvat työmarkkinoilla. Ylemmällä korkeakoulututkinnolla kun voi hakea huoletta lähes niitä kaikkia paikkoja (ellei pelkää ylikoulutetuksi päätymistä). Tässä vaiheessa luokkatietoisuutta kai alettaisiin tarvita myös lipastolla, mutta nykytilanteessa sen hankkiminen on jokaisen omalla vastuulla. Nyt minä olen ainakin enemmän tietoinen, kiitos teidän.

Tätä raatoa on ollut hauska nokkia. Nyt kun asia tuli selväksi, voinemme palata alkuperäiseen tilaan: kirjastojen ja niiden hoitajien estottomaan ylistelyyn. Halleluja!

Kirjoitti Laura 28.02.05 18:41

Myönnetään virheemme, on jäänyt yleisten kirjastojen asiat vähemmälle seurannalle, kun ei ole varsinaisesti tuttua aluetta se. Katsoin asiaa vain korkeakouluvinkkelistä ja tiedot muilta osin olivat lähinnä käyttämättöminä vanhentuneet. Tämän tein tyhmyyttäni [tämän opin eilen Sarasvuolta].

Perustin puheeni asetukseen korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä (309/1993: 7 §): Kirjastonhoitajalta ja informaatikolta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto.

Mutta minähän olenkin humanisti ;)

Kirjoitti mea 28.02.05 20:22

Oppisopimuksella siis voisin opiskella kirjastovirkailijaksi? Onko teillä yllä kirjoittaneilla kokemusta siitä, kuulleet kenenkään menneen tätä kautta?
Elämäntilanne ei suosii paikkakunnan muutosta ja työnteko opiskellessa kuulostaa erinomaiselta.
Onko teillä käsitystä kv:n palkasta?

Kirjoitti Anneli 18.03.05 16:31

En tunne ketään, joka olisi kouluttautunut alalle oppisopimuksella. Palkoista löytyy lakonista tietoa Työministeriön sivulta.

Kirjoitti Laura 22.03.05 20:48

Tuhannet anteeksipyynnöt, etten jaksanut lukea kaikkia noita viisaita ja asiallisia kannanottoja, vaan mölöytän sen sijaan oman suuren suuni auki ja varaudun siihen, että saan katua sitä tulevaisuudessa.

Aliarvostuksen juuret ovatten nähdäkseni siinä, että sellaisia ihmisiä, jotka tietävät aivan kaiken on paljon. Lähes yhtä paljon kuin niitä, jotka ovat rakentuneet yksinomaan kuluttajiksi - olen ollut havaitsevinani myös limittymistä näiden kahden ryhmän kesken.
Tietokoneella on kaikki tieto, koska se palvelee kuningas kuluttajaa, joka saa kaiken valmiiksi, koska loppujen lopuksi maailma on olemassa tuottaakseen iloa ja hyötyä tuolle äärimmäisen kokeneelle ja kekseliäälle poikkeusyksilölle. Siksi on täysin käsittämätöntä, jos jokin asia ei olekaan valmis, vaan elävä ja jatkuvassa muutostilassa oleva prosessi, joka ei oikeastaan välitä siitä onko pieni kuluttajaihminen sen toimintaan tyytyväinen vai ei.

Itse työharjoittelen vielä muutaman päivän yliopiston kirjastolla. Olen ollut tässä hommassa puolisen vuotta ja sen aikana todennut, että hyllyttämisen voisi hoitaa hyvin koulutettu apina. Kuitenkin sillä varauksella, että ihan jokaisen ihmisen tietotaito ei ole kavunnut ukko-Darwinin tikapuilla edes niin korkealle. Kirjastotyö on jo täällä ravintoketjun pohjalla suhteellisen raskasta, en edes yritä väittää, että tällainen lukiosta valmistunut tunkionpönkkä kykenisi hoitamaan informaatikkojen työtehtäviä edes puolta päivää kunnialla.

Tässäpä myös yksi todennäköinen selitys sille, miksi emme ajattele virkailijalla olevan mitään virkaa sen ilmeisen koneenpiippauksen valvomisen lisäksi (vaikka tekeehän se kone muutakin kuin piippaa, joka taitaa ollakin sitten se ainut asia, minkä se tekee itsenäisesti).

Inside the Monkeysphere, lukekaa ja valaistukaa:
http://www.pointlesswasteoftime.com/monkeysphere.html

Kirjoitti Tapsu 23.03.05 14:17