« Tätiyspakkaus | Etusivu | Enemmän kuin haluat tietää »

tammikuu 10, 2005

Koiria

Heti näille kulmille muuttaessa kiinnitin huomiota erääseen usein ikkunan alta lenkkeilevään pariskuntaan. Mies kävelee hitaasti etukumarassa, kädet selän takana. Joutuu välillä hieman odottamaan perässä tulevaa. Koira kävelee hitaasti mutta varmasti kymmenen metriä kerrallaan ja pysähtyy sitten katselemaan ympärilleen. Ja taas muutama kymmenen määrätietoista ja niin viimeisillä voimilla puristettua askelta kohti odottavaa isäntää. Molemmat, mies ja koira, ovat yhtä harmaita.

Voi melkein tuntea sananvaihdon:

"Tuuksää?"

"Joo, joo, orota ny vähä."

(Molemmat, mies ja koira, ovat tietysti peritampereenkiälisiä.)

Eräänäkin päivänä mies oli innostunut kaupan edessä leikittämään erään neidin käsilaukkuun mahtuvan kokoista ylivilkasta haukkua. Kumpikin oli innoissaan, neitikin seurasi kiinnostuneena. Vanhempi koira odotti kärsivällisen näköisenä pari askelta edempänä: "Tulsiksää jo?"

Laura 10.01.05 19:48 | TrackBack