« Elämän opintoviikkoja | Etusivu | Pinttymiä »

joulukuu 28, 2004

Melancholia, mon cher

Mustan tornin viimeiset 150 sivua kummittelivat päässä koko vähäiset yöunet. Aamun radiouutisten kymmenet tuhannet kuolleet ja miljoonat kovaosaiset tekevät lopunkin sanattomaksi. Kello puoli kahdeksan junassa olen niin syvän melankolian vallassa, että. Kotiin (koti on nykyään Tampereella) päästyä nukun pitkälle iltapäivään.

Istun hieman kirkasvalolampun valossa. Se laite, ja pikkuveljeltä saatu Led Zeppelin, saattavat vielä pelastaa minut. Mutta kuka auttaisi synkeän syksyn aikana totaalisesti nuukahtanutta kaktusta?

Laura 28.12.04 16:29 | TrackBack