« *Myyntiäänellä* | Etusivu | Ekstriimiä »
joulukuu 10, 2004
Mammutti nähty Tampereella
Heräilin tässä joulukuun alussa ajattelemaan, että ehkä voisi sen pääaineen aineopintojen kokonaismerkinnän joskus ottaa ulos. Viime suorituksesta kun on jo puolisentoista vuotta, niin vanhenee vielä koko kahvilla ja kovilla istumalihaksilla ostettu saavutus. Samasta syystä (puolestatoista vuodesta) johtuen kokonaismerkinnän (43 ov) tietoihin ilmestyminen ei tuntunut niin missään. Ei yhtään missään. Blanko.
Sen sijaan se laittoi jälleen kerran varovasti miettimään tulevaisuutta. Jos eräänkin kurssin tarkastaja ystävällisesti suostuu pitämään kolmen sivun kirjoitusta puolen opintoviikon esseenä, on minulla jouluna koossa 148 opintoviikkoa. Se on 12 noppaa vajaa nimellinen maisterin tutkinto. Kuitenkin minulta uupuu vielä valtaosa syventävistä opinnoista ja se 20:n ovarin gradukin. Lisäksi kesken on kaksikin laajaa opintokokonaisuutta. Täten minulla on käsissäni vähintään 200:n opintoviikon tutkinto. Tai opiskelukokonaisuus. Miksikä sitä nimittäisi.
Huh-huh.
Tai jotain tällaistahan minä aavistelin jo lipastolle kirjoittautuessani. Niin kovin moni asia kiinnostaa, ja arvatkaa vain, miten monta kiinnostavaa aihealuetta jää vielä kartoittamattakin. Jos joskus valmistun, joudun varmaan saman tien jatkamaan täydennyskoulutuskeskuksessa, tai en saa rauhaa.
Mikään ei nimittäin tunnu työmarkkinoilla riittävän. Kuulin tässä pari viikkoa sitten arkistolaitoksen erään merkittävän vaikuttajan suusta, mitä kaikkia tietoja ja taitoja kyseinen laitos työnhakijassa arvostaa: tietoteknilliset valmiudet ja sähköisten aineistojen hallinta, tietojohtaminen, historia, arkistotiede, pedagogiset ja viestintätaidot, vanhat käsialat, englanti, ruotsi, ranska, saksa, venäjä. Ja se kuuluisa hyvä yleissivistys. Puhumattakaan käytännön työkokemuksesta.
Sama virsi kirjastoalalla, niin yleisellä kuin tieteelliselläkin. Olisi helpompi luetella, mitä taitoja sitä ei tarvitse. Ihmekään, jos mammuttitauti iskee omaa koulutustaan ajatellessa. Sillä miten edes puolet tuosta kaikesta ehtii saada 160 opintoviikossa?
Vähän samasta aiheesta ja vähän samalta alalta puhui tällä viikolla myös Mikko.
Laura 10.12.04 16:46 | TrackBackIt-alalla on yleensä vielä rankempaa, vaaditaan käsittämättömän laajaa osaamista ja joskus jopa vielä oikeasti pitäisi olla työkokemusta tekniikoista useampia vuosia kuin mitä kyseinen tekniikka on ollut edes saatavilla, eikä se ole vitsi. Usein myös törmää tilanteeseen jossa vaaditaan useista tekniikoista niin monen vuoden kokemusta että tuntuu että tässä nyt haetaan 70-vuotiasta ammattilaista, kun nuoremmilla ei oikeasti voi olla niin kattavaa osaamista. Silloin tällöin törmää puhelinhelpparin hakuihin mihin haetaan vähintään insinööriä ja niin edelleen. Tuntuu että firmat eivät tiedä mitä hakevat. Useimmiten HR-osaston laatimat hakemukset ovat pahimpia mutta toisaalta taas keskisuurten firmojen, joilla moista HR-osastoa ei ole, pomojen laatimat täysin clueless-ilmot ovat samaa tasoa elleivät huonompiakin.
Kirjoitti sakke 11.12.04 14:22
Karua tekstiä. Erityisesti tuo juttu, joka ei ollut vitsi. Ja minun tapauksessani puhuja sentään tiesi, mistä puhui ja mitä voi vaatia.
Kirjoitti Laura 11.12.04 18:12
