« Velatkin muuttuvat saataviksi | Etusivu | *Myyntiäänellä* »
joulukuu 08, 2004
Yliannostus ihmisiä
Miten tämä nyt taas näin vastustaa? Tämä elämä. Miten monta kertaa olen purrut nyrkkiä ja lähes valvonut öitä, kun olen miettinyt erinäisiä töräytyksiä, joita on tullut päästettyä (töräys: hetken mielijohteesta kuuluvalla, nenäkkäällä äänellä lausuttu puoliksi pureskeltu (typerä ja tyhjänpäiväinen) mielipide). Nyt huomaan, ettei ole hauskaa olla töräytysten kohteenakaan. Miettiä hampaita kiristellen, että vartin päästä minulla on kieleni päällä yhtä nokkava vastaus tuohon ajattelemattomaan kommenttiin, mutta juuri nyt ei irtoa... Juuri nyt voisin vain puraista pääsi irti ja sylkäistä sen tuohon kahvikuppiin...
Muutenkin sosiaalinen virtani alkaa olla loppumaisillaan ja oman kodin viisi seinää ja kaksi huonetta alkavat olla houkutteleva tyyneyden ja mielenrauhan sija. Kaikki ihmisten kanssa toimimiseen tarvittavien taitojen varastot ja jaksaminen alkavat olla loppuun puserretut. En muista, miten muiden ihmisolioiden kanssa tullaan toimeen. Ulko-ovesta lähteminen on ponnistus. En uskalla ajatellakaan, miltä oikeasti ja ympäri vuoden ahdistuneista tuntuu. Olen pahoillani puolestanne. Minulla menee hyvin sentään joskus.
Valtion johdolle ja sopiville jumaluuksille kiitos yliopiston pitkistä lukukausitauoista. Edessä on neljä ja puoli viikkoa, joiden aikana minun tarvitsee nähdä vain itse valitsemiani ihmisiä. Pieninä annoksina. Toivottavasti siinä ajassa ehtii palautua. Voisin kyllä vetää tietokoneen pistokkeenkin seinästä.
Laura 08.12.04 15:21 | TrackBackHmh, en nyt ihan heti osaa arvata saatanko olla syyllinen mihinkään, mutta koskapa kuvaus-
"töräys: hetken mielijohteesta kuuluvalla, nenäkkäällä äänellä lausuttu puoliksi pureskeltu (typerä ja tyhjänpäiväinen) mielipide"
-sopii aika moneen asiaan joita suustani ulos valuu, etenkin pelikekkerien huumassa, niin kaiken varoiksi esitän eilistä koskevan, syvän pahoittelupyyntöni. Ystäviä?
Mutta jos se töräyttelijä oli joku muu kuin minä, niin pitkäkyntiset pirulaiset sen sydämettömän päivänpilaajan öitä vainotkoon! Räyh!
Kirjoitti Terjo 08.12.04 22:20
Ihan oikeasti: Tämä disclaimer jälleen. En tule varmasti ikinä kirjoittamaan tänne mitään negatiivista sellaisesta ihmisestä, jonka tiedän varmasti lukevan näitä tekstejä. Jos minulla olisi jotain hampaankolossa näitä ihmisiä kohtaan, olisin toivottavasti sen verran säällinen että joko käsittelisin asiat naamatusten tai vaikenisin blogiympäristössä iäksi.
Joskus valitan täällä kyllä kanssaihmisistä niin pahalla mourulla, että ehkä oikein näkyvän disclaimerin rustaaminen olisi tarpeen. Mutta miten saada se ei-liian-näkyväksi - onhan se nyt sentään vähän masentavaa tekstiä luettavaksi heti ensimmäisenä koko sivulla.
Kirjoitti Laura 08.12.04 22:25
No oikeastaan kyllä tiesin olevani viaton, mutta ilman tuota itseäni syyllistävää alkukyhäelmää en olisi jeesustelematta voinut edetä tuomitsevaan loppukaneettiini ;) Joskus olen niin ovela, että hämään jo itseänikin...
Vakavasti puhuen, älä tosiaan menetä mielenrauhaasi - ongelmassasi ihmiskaman ajoittaisen yliannostuksen kanssa et tosiaankaan kulje yksin. Tunne siis tämä sympatian aalto, joka piuhoja pitkin vyöryy kotiisi!
Kirjoitti Terjo 08.12.04 23:58
