« Meillä kotona | Etusivu | Kaikkea näkee »

marraskuu 24, 2004

Mene nukkumaan

Herääminen totuttuun aikaan on elintärkeää, mikä on taas tänäänkin todistettava.

Eilen illalla isä soitti hätäisesti ja käski tulemaan asemalle vastaan tasan kello yhdeksän, juna on silloin Tampereella. Mitäpä sitä ei oman isänsä takia tekisi: kello soimaan kahdeksalta, kesken parhaiden REMmien ja sitten aamulla unisena kohti asemaa, hyvissä ajoin kerrankin. Matkalla soitan vielä isälle, että onko junan etu- vai takaosassa. Isä tutkii junalippua langan toisessa päässä… missä on kyllä kumman hiljaista. Ei kuulu kiskojen jylinää vaan pikemminkin kuin toimiston surinaa.

Tämänhän saattoi arvata. Juna on Tampereella tasan yhdeksältä illalla. Perikles sentään.

”Tienatut” kaksi ylimääräistä valveillaolotuntia tulisi kai käyttää hyödykseen. Maailma on kuitenkin musta kuin helvetin alin piiri: esseeprojekti qc, tilasto-ohjelma qc, www-ohjelmointikurssin tehtävien toteutus qc, möhlin irkin niin, etten saa sitä uudestaan päälle, kahvi loppui eilen ja tilastoharkkatyöstä – valitettavasti omastani – löytyi suorastaan aforistinen lause ”suurin osa elektronisten aineistojen käyttäjistä käyttää pääasiassa elektronisia aineistoja”, jonka merkityssisällön mietinnälle tuhlasin ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin lähetin sen kohti sitä mustinta.

Tänään siis mistään ei tule tulemaan mitään.

Vatsa täyteen havunneulasia ja pitkille unille? Mieluiten eläkkeeseen asti.

Laura 24.11.04 16:31 | TrackBack