« Euron kuvat silmissä | Etusivu | Kurja »

marraskuu 07, 2004

Lentovoidetta

Mylläsin koti-kotona vähän kirjahyllyjä, ja törmäsinpä tähänkin henkilökohtaiseen kulttuuriaarteeseen. Oheisen tekstin ja kuvan kohdalla meikäläinen nääs oppi lukemaan.

Isä joutui aina töiden jälkeen makoilemaan sohvalla pikku-Laura kainalossa ja tankkaamaan äiskän käsiin hajoamassa olevaa aapista läpi ja läpi ja läpi (toinen oppi-isä oli Aku Ankka ja "kääk"-, "tumps"- ja "poing"- ääniefektit). Sitten erään kerran minullekin selkisi, että todellakin, siinä noidat keittelevät padoissaan taikavoidettaan, eikä isän enää tarvinnut lukea. Paitsi, jos halusi.

Ennen kouluikää opitusta lukutaidosta ei kyllä lopulta ollut kuin haittaa kaikille. Muiden tavatessa kaikki tunnit uskonnosta luonnontietoon minä elämoin, koska oli niin tylsää. Jokainen käytävässä seisominen oli yhtä traumaattinen. Älkää tehkö tätä omille lapsillenne, tai älkää ainakaan laittako niitä tasa-arvoiseen ja tasapäistävään peruskouluun.

Myöhemmin yläasteikäisenä opin, että noidat keittävät mustaa voidetta, jonka avulla he voivat lentää kyöpelinvuorelle lapsen korville sopimattomilla sanoilla kuvailtaviin bileisiin. Esimerkiksi kenkärasvaa saatettiin joskus epäillä noitasapattivoiteeksi.

Aapis-kirjan myöhemmät vaiheet olivat yhtä synkeät. Siihen harjoiteltiin kirjaimia ja piirrettiin kaulattomia tikku-ukkoja omissa seikkailuissaan. Sen kannet melkein irtosivat. Lopulta pikku-Laura kopioi siitä yhden osan ja laittoi luvatta verkkoon.

(Kuvan lähde: WSOY:n Kultainen aapinen vuodelta kypärä ja köysi.)

Laura 07.11.04 21:28 | TrackBack