« "I'm afraid I was... | Etusivu | Nyt puhutaan suoraan »

marraskuu 01, 2004

Viikonloppu pähkinänkuoressa

Kaikki alkoi mennä vikaan jo perjantai-illan tupareissa. Kotiinpaluu kello kolme yöllä onnistuu ehkä joiltain raaoilta bile-eläimiltä, mutta minulla toipuminen kestää päiviä. Lauantain ja sunnuntain olin kuin zombi. Kerrankin maanantain Tunne on "elämä voittaa".

Lauantain sosiaaliset yritelmät loppuivat osaltani spontaaniin sängylle nukahtamiseen vieraiden viihdyttäessä itseään olkkarissa, mutta sunnuntaiksi oli onneksi tarjolla rauhallisempaa ohjelmaa. Elokuvateatteri Niagaran Night Visions -ohjelmistossa oli vain puolitoista viikkoa sitten ensi-iltansa USA:ssa saanut The Machinist (imdb). Suosittelen kaikille, jotka pitivät Mementosta eivätkä saa sätkyjä kävelevän luurangon katsomisesta.

Illalla vielä videolta sekava Perhonen sydämessä ja televisiosta umpeensa tylsä Blow. Tästä lähin yritän jo ymmärtää varoa elokuvia, joiden alussa on varoitus "perustuu tositapahtumiin". Tosielämässä ei ole juonta kuten hyvässä fiktiossa. Tosielämä ei myöskään tunnu olevan pakotettavissa juonimuottiin. Hahmoja, jotka katoavat täysin kuvasta oltuaan puoli tuntia erittäin tärkeitä, toisiinsa liittymättömiä merkityksettömiä tapahtumia ja mitäänsanomaton loppu. Grr.

Lapsetkaan eivät osaa kertoa tositarinoita yhtä hyvin kuin keksittyjä juttuja. Satujen ja muiden sellaisten rakenne syöpyy mieleen, mutta tosielämän tapahtumissa ei ole samanlaisia kuvioita. Tämänkin viisauden opin lauantai-illan Tohtori Terapia –sessiosta.

H-hetki on koittanut, ja minunkin pitäisi alkaa sepittää satuja. 50 000 sanaa, 30 päivää. National Novel Writing Month.

Laura 01.11.04 11:34 | TrackBack