« Maanantaiaamun koomaa | Etusivu | Puoli tuntia nuoruudestani »

lokakuu 26, 2004

Sisällöntuottamisesta

Minulle syksy on ihanaa, energistä ja ideoita täynnä olevaa aikaa. Kevät sitten masentaa ja imee mehut. Tänä syksynä vuodenajan inspiroiva vaikutus on voimistunut: vaikka toisaalta vähentynyt kiire saa minut tuntemaan itseni kummallisesti hyödyttömäksi, lisääntynyt vapaa-aika saa uudet harrastusmahdollisuudet tuntumaan oikeasti toteutuskelpoisilta.

Niin kuin miten olisi, jos kirjoittaisin tästä vaikka romaanin? Kuukaudessa. Tutustuessani viime vuonna Pinserin blogimaailmaan bloggaajista muutamakin taisi ottaa osaa National Novel Writing Monthiin. Nyt ehtisin vielä itsekin mukaan, ei enää tarvitsisi katsoa vierestä eikä ajatella, että kyllähän minussakin on kirjailijan vikaa, jos vain viitsisin kirjoittaa.

Jos joku muukin innostui, huomatkaa, että viimeinen ilmoittautumispäivä on näemmä tänään.

NaNoWriMo:ssa on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanan romaani marraskuun aikana. Ei ole väliä, minkälaatuista tekstiä syntyy; pääosassa on sanojen määrä. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta tarkoitus onkin vapautua turhasta itsekriittisyydestä ja aukaista kirjoitushanat. Romaanin edistymistä seurataan NaNoWriMo:n kotisivulla. (Osallistua voi millä tahansa kielellä, mutta harmi vain, ettei eri kielten eroavaisuuksia oteta huomioon. Määrällinen perustehan on annettu englannin pohjalta, ja englannissa artikkelit ja prepositiot lisäävät mukavasti ja helposti sanojen määrää. Epäilen, ettei 50 000 sanaa pysy suomeksi kirjoitettuna 175:ssä sivussa.)

Antti, joka asuu samassa talossa minun kanssani, on ollut samoilla linjoilla mainoksiaan ei mainoksia –postiluukkuihin tunkevien kunnallisvaaliehdokkaiden suhteen. Päätin hyvissä ajoin, että jos mainoksia tulee, teen mainoksissa illisteleville ehdokkaille jotain lapsellista. Jostain syystä Antti vain ei ollut saanut sitä mainosta, joka oli jaettu meille viikonloppuna ja joka päätyi käteeni vasta eilen, vaalien jälkeen. Eihän siinä sitten ollut enää mitään mollattavaa. Huijatuksi tunnen itseni.

Laura 26.10.04 17:31