« Kesyttäkää äkäpussi | Etusivu | Maanantaiaamun koomaa »

lokakuu 22, 2004

Lasaretissa

Kävin ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan sairaalan osastopuolella. Viime kerralla pikkuveli oli 13-vuotispäivänsä kunniaksi katkaissut solisluunsa laskettelumäessä, ja olin niin hädissäni, etten oikein ehtinyt tarkastella tunnelmaa lähemmin.

Pelkoa: olen sairas. Masennusta: lääkkeet eivät tehoa. Helpotusta: vihdoinkin asiantuntevissa käsissä. Odotusta: miten kulutan tämän ajan?

Käytävällä pyörätuolissa istuva nainen ja penkillä istuva mies istuivat päät ja kädet yhdessä. Sen pari sekuntia kestäneen näyn aikana tuska kouraisi minuakin. Vai rukoilivatko he? Vaikeaa kuvitella, että parin kuukauden kuluttua käyn toivottavasti katsomassa samassa paikassa pariakin vastasyntynyttä.

Hoitajat olivat todella ystävällisiä ja tupakkahuoneesta upea näköala.

Täytynee tehdä pieni lisäys: en itse ollut hoidettavana vaan puhtaasti ulkopuolisena tarkkailijana.

Laura 22.10.04 18:12