« Vain yksi muisto | Etusivu | Guru, minä »

lokakuu 14, 2004

Luksuselämä nyt

Pari viikkoa olen kierrellyt itseäni ihmeissäni ja miettinyt, mistä kumma olo johtuu. Viimein huomasin, että olo on kummallinen, koska sellainen on ollut minulla viimeksi kolme vuotta sitten. Vaikka teen enemmän opintoviikkoja kuin koskaan, minulla on aikaa. Voin ripotella sitä sinne tänne huolimattomasti; vetelehtiä siellä, katsoa telkkaria tuolla, istua ja pohtia, miksi ihmeessä ei ole enää juuri koskaan kiire, tässä. Tältä siis tuntuu, kun ei yritä puskea kolmea puolipäiväistä hommaa eri puolilla kaupunkia yhtä aikaa.

Ruhtinaallisen toimettomuuden kääntöpuoli on turhautuminen ja tarpeettomuuden tunne. Pää kolmantena jalkana kaupungilla kiiruhtaessani voin uskotella itselleni olevani korvaamaton näille kaikille elintärkeille hankkeille, mutta vähän sivummalle astuttuani joudun masentuneena toteamaan, että hommat pelaavat ilman minuakin. Mihin minua sitten oikeastaan tarvitaan? Osaanko minä mitään? Olenko minä hyvä missään?

Sitten silmiini osui tämä, ja oli pakko yrittää unohtaa tuollaiset. Kiitos.

Sen sijaan otan itseäni niskasta kiinni ja etsin aarteita kirpputoreilta (maailman upeimmat kengät [puristaa vain vähän] kahdella eurolla ja itse värjättyä lankaa!), harrastan teholiikuntaa heittämällä rinkiä kaupungilla reppu täynnä kirjoja, joita kukaan ei huoli, ja nytkin olen menossa vain viltti bikinien peittona parvekkeelle odottamaan sitä loppuviikoksi luvattua helleaaltoa. Missä viipyy? Ei minulla ole aikaa odottaa!

Laura 14.10.04 16:19