« Vinkkejä | Etusivu | Vatsastapuhumista »
lokakuu 05, 2004
Hajurako
Jotkut voivat luontevasti tulla melkein varpaille seisomaan ja selittämään asiaansa, vaikka ympärillä olisi huone täynnä tilaa. Taputella olkapäille. Tunnustella toisen päällä olevan vaatteen kangasta, jos se näyttää mielenkiintoiselta. Istua ruokalassa vastapäätä, vaikka vinottainkin olisi ollut tilaa.
Me jotkut alamme kiemurrella kuin muurahaisia housuissa, jos toisen aura koskettaa, pähkäilemme tarjotin kourissa, että mitä pitäisi tehdä päästäkseen ruuhkaisessa ruokalassa yksin omaan pöytään istumaan ja mieluummin vaikka selvitämme mutkan kautta, missä jotain villapaitaa myydään, ettei tarvitse hipelöidä jotain, joka koskettaa toista ihmistä.
Ihmiset, jotka eivät pidä rajoistaan kiinni niin tiukasti kuin minä, ovat sekä hermostuttavia että ihania. Toisaalta he aiheuttavat sätkyjä tunkeilullaan, toisaalta yllättävä, ystävällinen kosketus silloin tällöin saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Toivoisin, että itsellänikään henkilökohtaisen reviirin raja ei olisi niin pinttynyt - olisi mukavaa joskus jakaa ystävällisiä kosketuksia - mutta minkäs luonteelleen voi.
Olen silti sitä mieltä, että seuraava työni opiskelujen rahoittamiseen tulee olemaan Aamulehden jakaja. Missään ei sielu niin lepää kuin tilassa, koko kaupungissa, jonka aamuyöllä minä yksin omistan.
Laura 05.10.04 18:07Jaa sinä vai. Onneksi en asu samassa lehden jakopiirissä - saattaisi jäädä aamun lehti lukemattomaksi kun ei tule tarpeeksi ajoissa. Neiti muistaakseni on aamu-uninen. Ei pahalla. Jos kuitenkin harkitsisit Tamperelaisen jakoa..
Kirjoitti Tuttu 06.10.04 08:23
Niin kuvauksellisen romanttiselta kuin ajatus sanomanasi kuulostaakin, esimerkiksi edellisyön kokemusten pienesti piipittävällä rintaäänellä tiedän kertoa, ettei reaalisielu lepää varhaisaamuina. Pikemminkin se tuntee yö(työ)aikaan syvää, luihin ja ytimiin yltävää väsymystä, jolla tosin on tiettyjä, lähes narkoottista koomaa muistuttavia sivuolemuksia.
Tosin uskon vakaasti että taivaanrantoja maalaamaan taipuvaisen Lauruutesi takaisessa olemassaolosi tasossa tiesit tämän hyvin jo ennenkuin siitä kukaan sinulle muistutti, ja sielusi saavutettuja etuja puolustaen pysyt yöt tästedeskin unten mailla. Sinne meidän kaikkien sielut on pohjimmiltaan tarkoitettu.
Kirjoitti Terjo 06.10.04 13:33
Hemmetti, heikkouteni ovat hyvin tiedossa. 10:n tunnin säännöllisen unen tarve on kyllä paha este lehdenjakamiselämänrytmille. Voisin tietysti valvoa iltayöllä lehdenjakoon asti ja nukkua koko päivän sinne jonnekin virka-ajan loppuun asti. Tämä mahdollistaisi myös sen, ettei muihin ihmisiin tarvitsisi niin paljon törmäillä. Mahtavaa. Ehkä sitten aikuisena.
Kirjoitti Laura 06.10.04 15:41
Sori, mutta aamuöinen tampere kuuluu jo minulle ;)
Kirjoitti Toveri 15.10.04 01:18
Tiedän ;) Jakaisin lehtiä erittäin varovaisesti kaupungin toisella laidalla.
Kirjoitti Laura 15.10.04 13:44
