« Barbara Chase-Riboud: Orjatar | Etusivu | Oi, poikamies »

syyskuu 15, 2004

Naapuruston likaiset salat

Aamulla hissiä alakertaan päin odottaessani aivastan. Ponteva aivastus on huono asia – kuten naiset tietävät – jos on juuri laittanut ripsiväriä. Odotettavissa nimittäin on, että sitten silmien alle piirtyy mustat viirut kosteasta ripsarista. Hississä on peiliseinä, josta voisin kyllä tarkistaa naamavärkin, mutta olen kuulevinani, että kerrosta ylempänä joku on juuri astumassa hissiin. En siis saa peilailla yksin.

Tilanteeseen on sopeuduttava salamannopeasti. Jos hissiin astuja on mies, ei auta kuin pokalla astua hissiin kuin ei mitään, seisoa selin peiliin ja mieheen ja rynnistää pyörällä sellaista kiitoa ettei kukaan näe tarkasti kasvojani ennen yliopiston naistenhuonetta. Kulissi itsestään yllä pitäytyvästä ehostuksesta on säilytettävä. Jos hissillä taas tulee alas nainen…

Hissiseuralainen onkin kohtalon oikusta nainen, ja kuinkas muuten: yllätän hänet tutkailemasta silmämeikkiään naama kiinni peilissä. Sisarellisessa yhteisymmärryksessä voimme hinkata etusormillamme silmänalusiamme kaikki kerrokset alas asti.

Illalla odotan taas ryytyneenä hissiä. Viimein se saapuu koluttuaan kaikki kerrokset. Joudun jälleen yllättäjäksi; hissillä tuli joku alas. Tällä kertaa itsetutkiskelijaosapuoli on nenänjuurtaan kaiveleva mies, joka hätkähtää pahanpäiväisesti ja kiitää ulos.

Ähäkutti! Itse teossa!

Laura 15.09.04 21:07