« Help - I need somebody | Etusivu | Naapuruston likaiset salat »

syyskuu 13, 2004

Barbara Chase-Riboud: Orjatar

”- --- Miksi minulla ei ole omaa poikaa?

Hänen sanansa saivat minut tyrmistymään. Entä perheluettelo? Olin nähnyt sen omin silmin.

Sanoin hiljaa: - Mutta sinullahan on neljä poikaa.

Eikö Thomasille tai Beverlylle voisi opettaa kasvioppia, tähtitiedettä, kartoitusta; eivätkö Madison tai Eston voisi opetella luonnonhistoriaa, mineralogiaa, intiaaniasioita? Mieleni teki kirkua.

Kesti kauan ennen kuin hän vastasi. – Minulla ei ole neljää poikaa. Sinulla on neljä poikaa.

Äänettömyys."

"Olin kärsinyt hänen vuokseen ja synnyttänyt hänelle. Seitsemän kertaa olin laskeutunut siihen laaksoon josta hänen vaimonsa ja toinen hänen tyttäristään eivät olleet palanneet. Ja poikani oilvat todisteena ja panttina ruumiista jota en voinut kutsua omakseni. Tunsin loukatun äitiyden purkautuvan, punaisena ja ruskeana kuin nurmelle ikkunan ulkopuolelle putoilleet lehdet.

Hän seisoi selin minuun. Katseeni osui rautaiseen hiilihankoon joka oli ulottuvillani takan vierellä. Halusin iskeä tuota leveätä siniseen verhottua selkää. Halusin lyödä lyömistäni, kaikin voimin. murskata hänet. Hyvä Jumala miten minä halusin tappaa hänet, sillä vasta nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen minä käsitin sen, minkä hän oli käsittänyt alusta asti mutta mitä hän ei ollut uskaltanut sanoa minulle. Hän oli sulkenut poikansa luotaan jo näiden syntyessä!

Punainen ja ruskea kieppuivat nyt keskellä mustia läikkiä kuin lepattava kynttilä. Pimeys sammutti aika ajoin värit. Ojensin käteni kohti Joe Fossetin hiilihankoa. Isännällä ei ollut poikia, orjalla oli. Valkoisella miehellä ei ollut poikia, mustalla naisella oli. Musta nainen oli himoinnut, ei valkoinen mies. Musta nainen oli vietellyt, ei valkoinen mies. Ei, Beverlylle tai Thomasille tai Madisonille tai Estonille ei voinut opettaa mineralogiaa tai kasvitiedettä, kreikkaa tai latinaa, musiikkia, arkkitehtuuria, luonnonhistoriaa, tähtitiedettä. Heitä ei koskaan pidettäisi todellisina poikina.

Ei koskaan.

Miksi hän sitten oli pitänyt meistä kiinni kaikki nämä vuodet. Miksi hän oli sitonut meidät ruumiinemme ja sieluinemme häneen? Miksei hän ollut päästänyt otettaan ja vapauttanut meitä? Ja miksi, miksi minä olin jäänyt?

Rakasta minua ja jää orjaksi.”

Laura 13.09.04 12:45