« Taiteen nykykysymyksiä | Etusivu | Help - I need somebody »

syyskuu 08, 2004

Käyttäytymisarvosana seiska

Innostukseni Tampereen uudesta autoilijailmapiiristä olikin jo melkein purskahtanut kirjalliseen muotoon. Kuten arvata saattaa, mikään myönteinen tapahtuma ei saa ihmistä kuitenkaan vielä laulattamaan näppistä. Oli nimittäin näin (---------------) lähellä, ettemme jääneet kolmeen pekkaan kääntyvän auton takaa rynnistäneen kaaharin alle tänään. Suojatiellä. Siitä olisikin jäänyt mojova läjä ketsuppia asfaltille kaupungin siistijöitä huomisaamuksi odottamaan.

Se, mistä olisin halunnut kirjoittaa oli se ilmiö, että tänä kesänä olen saanut henkilökohtaisesti todistaa erittäin monien autoilijoiden pysähtyvän oikeasti jalankulkijan vuoksi suojatien äärellä; ei siis sillä tavalla, että kaasutetaan valkoviivoille asti ja lyödään liinat kiinni viime sekunnilla ja vielä hivutetaan autoa uhkaavasti hitaasti eteenpäin (uskallakin mummo sitten vaikka kaatua siihen hidastelemaan!), taito, joka on kukassaan erityisesti hyvin pitkänokkaisten autojen omistajilla.

Vaan että oikeasti monta metriä ennen suojatietä monet nykyään pysähtyvät viestittäen näin selkeästi jalankulkijalle, että yli saa mennä rauhassa. Siitä tulee mukava mieli. Joskus joku on suonut tämän minulle jopa ollessani pyörän satulassa. Joskus jotkut jäävät odottamaan jopa, vaikka olen tulossa pyöräpelillä ajoväylää kolmion takaa (se on kyllä jo liioiteltua kohteliaisuutta, mutta toisaalta, henkiriepuni vuoksi, en voi valittaa).

Toisaalta jotkut autoilijat kiilaavat Tullintorin ja yliopiston välisien kortteleiden ahtailla kaduilla. Olen moneen kertaan joutunut oikein tarkistamaan tarkistamiseni, ja ei: Pinninkatu ei ole mistään kohdasta yksisuuntainen, joten en aja sitä väärään suuntaan, joten kyse ei voi olla sellaisestakaan mielenosoituksesta. Huvikseen sitä tietysti tekevät.

Plus miinus nolla.

Laura 08.09.04 22:30