« Lehdistöradikaali | Etusivu | Paluu hetkiin »

elokuu 13, 2004

Tuliseremonia

Tampereen Tapahtumien yö oli mennä sivu suun. Onneksi kaverit sallivat edes Tamperelaisen ilmaisujakeluvalikoimasta ja vinkkasivat.

Oikeastaan kävin katsomassa vain yhden ohjelmanumeron, joka oli sitten sitäkin vaikuttavampi. Näsinpuisto palaa -tulishow oli kokonaisvaltainen kokemus. Olen viimeisen viikon lukenut jokaisen vapaahetken uskontotietoa, ja pään ollessa muutenkin pyörällä luonnonläheisien riittien ja menojen kuvauksista rummutus, pimeässä roihuava tuli ja monisatapäinen ulvova katselijajoukko saivat minut melkein unohtamaan kunnon käyttäytymiskoodin ja hyppäämään tulen kanssa tanssijoiden sekaan, antautumaan tuliseremoniaan. Siinä olisikin ollut kaikilla ihmettelemistä.

Ei ihme, että varsinkin sähköttömissä kulttuureissa tuli on pyhä asia, jota kohtaan ei pidä osoittaa epäkunnioitusta esimerkiksi siihen sylkemällä. Syysillan ahdistaviin täydelliseen mustuuteen ja kirpeään viileyteen tuli tuo helpottavan valon ja lämmön. Sen valo ei kuitenkaan ole vakaata auringon valoa, vaan se tanssii muodoilla ja langettaa liikkuvia ja epätasaisia varjoja. Vähemmästäkin alkaa mielikuvitus lentää! Tuli on hyödyllinen mutta vaarallinen, toisaalta myös haavoittuvainen. Siihen liitetään lukemattomia myyttejä ja seremonioita.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni esiintyjä oli tulikollektiivi Flamma (kotisivua ei ole päivitetty turhan ahkerasti, joten esitän tämän valistuneena arvauksena).

Huonoon Internet-palveluun liittyen huomaan Aamulehden karsineen palvelujaan rankimman kautta. Ilmaiseksi ei enää saa lukea käytännöllisesti katsoen mitään, ei esimerkiksi Tapahtumien yöstä. Totta kai kaupallisella lehdellä on oikeus näin tehdä. Palvelun huonontuminen vain tuskin koskaan saa osakseen spontaaneja kättentaputuksia. Onko tämä radikaalia rahanahneutta, vai seuraavatko muut uutispalvelut pian perässä?

Laura 13.08.04 19:18