« Kaikkea sitä pitää olla | Etusivu | Lehdistöradikaali »

elokuu 09, 2004

Elämystarjouksia

Uskomatonta. Tulen näkemään Nick Caven elävänä. Jostain piippuhyllyltä tosin, mutta kuitenkin. (Kiitokset asiaankuuluville tahoille.) (Ottakaa nyt huomioon, että jaksan käydä keikoilla erittäin harvoin. Ylipäätään lähteminen Helsinkiin vain yhden asian takia rasittaa, kun joskus Tampereen YO-talollekin on liian pitkä matka.)

Ei mitään hyvää ettei jotain huonoakin: mainitulla YO-talolla esiintyy tismalleen samana iltana Absoluuttinen nollapiste. En jaksanut keväällä yrittää mahtua bändin Telakan-keikalle, joka kuulemma oli aivan täyttä superia, ja haikailin jotenkin korvaavani menetyksen seuraavalla keikalla. Ei tuu mitään, ehkä ensi vuonna uudestaan.

Jokin aika sitten huomasin parissa blogissa meeminpoikasen, jonka tarkoituksena oli esitellä jotain hyvää, suuremmalle yleisölle tuntematonta musiikkia. En tiedä, onko Absoluuttinen nollapiste aivan musiikin marginaalia, mutta mitään listamenestysmusiikkia se ei soita.

Olen myös huono musiikkikriitikko, joten kuvailenpa vain bändin luomuksia hyvällä huumorintajulla varustetuille tarkoitetuiksi. Musiikki itsessään on kuullakseni teknisesti taitavaa ja rentoa. Tommi Liimatan sanoitukset poikkeuksellisia: ihan päättömiä mutta mukavia. Sellaista, mikä meidän äidiltä esimerkiksi menisi täysin yli hilseen.

Toimikoon tämä suosituksena.

Laura 09.08.04 23:22