« Tuli ja leimaus | Etusivu | Kuluu se lyhyt suvi näinkin »

heinäkuu 29, 2004

Terve, anoppi!

Ostin antamillasi syntymäpäivärahoilla turhamaisuuttani tyydyttävää hyväntekeväisyyshyödykettä. Minulla on mieliala-aaltoilupaita ja poikasi joutuu aina häpeämään puolestani.

…Asiasta toiseen (tämä ei ole enää suunnattu edellä mainitulle parisuhteen mukana tulevalle lisäosalle), osallistuin tässä mobiili- ja nettitrenditutkimukseen. Oikein haastatteluun. En taida olla ihan tutkimuksen kaipaamia aktiivisia avain-informantteja, mutta tuloshan se on nollatuloskin, eikö? Tarraudun nykyiseen liittymääni vaikka tuomiopäivän porteille asti vaikka muut operaattorit tarjoaisivat mitä (uskollisuus on hyve), annoin isän valita puhelimeni enkä irkkiinkään löytänyt omin avuin. Bloggaaminen on sentään jotain innovatiivista.

Mutta on sentään hauskaa osallistua tutkimukseen. Tottahan kaksi tuntia pelkästään itsestä puhuen vietettynä on suorastaan laatuaikaa? Mansikoina kakussa on tutkimus kokemuksena: se iso G:hän on vielä edessä ja ehkä sitä varten joutuu vielä jotain haastatteluntynkää tekemään. – Ja näinhän olen tullut vaikuttaneeksi tulevaisuuden mobiili- ja nettihistoriaan – eikö?