« Uhoa | Etusivu | Oi vääryys »

marraskuu 19, 2003

Jokatalvinen stressin huipennus on täällä

Jokatalvinen stressin huipennus on täällä taas. Luennoitsijat huomaavat tämän siitä, että minua nukuttaa väärissä paikoissa väärään aikaan. Varsinkin hyvillä miesluennoitsijoilla on usein tasainen, miellyttävän matala ääni, jolla he esittelevät tiukkoja faktojaan vuolaana virtana. On mahdotonta saada itseään pysymään hereillä, ja olen kyllä kokeillut kaikkea paitsi äänenmurrosikäisten poikien pitämille luennoille osallistumista.

1. Kahvi. Pieninä määrinä ei vaikuta minuun. Liikaa juotuna joutuu keskittymään mahan möyrintään eikä ehdi sen kummemmin kuunnella luentoa.

2. Ajoissa nukkumaan meno. Ei uni tuu, vaan viikon ohjelma ja aikatauluongelmat pyörivät päässä. Todella moni
opiskelijatuttavistani kärsii uniongelmista.

3. Istuminen hyvin suorassa, nojaamatta. Herään juuri ennen kuin pääni kopsahtaa pöytään - tämä ei ole pilkkimistä, tämä on heittokalastusta.

4. Poskien sisäpinnan pureminen, käsivarsien pistely lyijytäytekynän terällä. Jos ehtii nukahtaa, tästä keinosta ei
ole apua.

Olen pahoillani opettajilleni etupenkissä pää käsien varassa nukkumalla aiheuttamistani henkisistä kärsimyksistä. Henki on heikko.

Laura 19.11.03 14:05