« Loppua ennen kuin kunnolla alkaakaan | Etusivu | Lahjat perheen ympärillä »

marraskuu 24, 2003

Plörööt

Pahoja ja ärsyttäviä hajuja on maailman täydeltä. Aamuluennolla vieruskaverilla on pesemättömien hampaiden ja maidon yhdessä muodostama hönkä. Liikennelaitoksen bussissa on yleensä aina joku, joka ei ole peseytynyt viikkoon. Tupakansavuiset vaatteet. Toinen ääripää ovat ne astmaatikon kauhulistalle päätyvät: ne, jotka aamuisin kylpevät persikanhajuisessa suihkukräämissä, käyvät hiuslakkasuihkussa ja vielä valelevat niskaansa hajuvettä.

Tunsin kerran yhden ihmisen, joka käytti pelkästään hajusteita neljää eri laatua, lisäksi pesuaineet ja muut mömmöt tietysti. Paino edellisessä virkkeessä sanalla yhden; nykyään tätä lajia on koko meidän talo täysi. Sen voi havaita aamulla hississä. Silmissä ehtii sumeta jo neljän kerroksen mittaisen pelkän uloshengityksen aikana. On todella röyhkeää tunkeutua kysymättä lähelle sattuvan ihmisen nenään.

Yleisesti ottaen suomalaisillahan vartaloa ympäröivä oma reviiri, jonka sisäpuolelle ei mielellään saa tulla, on melko laaja, ja minä olen ehdottomasti laajan reviirin ihminen. Ne ovat ne kemikaalit: mieluummin haistelen vaikka ruuan käryä tai märkää koiraa kuin hajuvesiä tai pakokaasuja.

Kasan Marko hehkutti saunapuhtautta, asiaa! Minä aivastelen muutenkin pölyn ja kuivan ilman takia. En ymmärrä, kuinka oikeasti hengitysvaikeuksista kärsivät selviävät.

Laura 24.11.03 10:32