« Jos se ei ole rikki, ÄLÄ korjaa sitä | Etusivu | Työpaikalla askarrellaan joulukortteja »

marraskuu 28, 2003

Mainitsinko jo, että mielestäni on tunkeilevaa haista lähimmäisen nenään? Maailmanparannus jatkuu. On myös inhottavaa hälytä toisen korvaan. Niin että suomalaisetko vaikenevaa kansaa? Ja kyllä, se uusi oivallus pätee tähänkin: eivätpä vaikene enää, kun saavat kännykän käteensä. Eivät vaikene missään.

Supina elokuvateatterissa on sekin jotain, mutta puhelu kesken tylsän elokuvan on todella ärsyttävää. Puhelimeen kun yleensä alkaa kailottaa, kun toisen puhujan ääni kuuluu melko hiljaa, ellei osaa säätää kaiutinta.

Kirjastossa edes voisi vähän rajoittaa ääntään. Se kun on työpaikka: kirjastonhoitaja ehkä saa työnsä hoidettua, mutta tenttikirjaan on vaikea keskittyä "joo, missä sä oot, nähdään siellä, eiku mä pääsen vasta kolmelta" -saasteessa. Puhelimen käyttö on muistaakseni ollut kiellettyä kaikissa kirjastoissa, joissa olen käynyt. Silti niihin tuovat puhelimia ihmiset, jotka eivät voi antaa niiden olla, jos ne soivat.

Kaiken huippu oli kirjastoon tuotu vauva, jonka kyllä annettiin olla, vaikka se piti ääntä. Mene siinä sitten nyrpistelemään synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivälle äidille, joka saa trauman ja jättää lapsensa heitteille. Ahdistaa.

Laura 28.11.03 12:47