« Nyt on hätä! Miten torjutaan | Etusivu | Täydellinen luomuruokaan siirtyminen houkuttaa, mutta »
joulukuu 10, 2003
Vaikka pidän itseäni vielä kovasti
Vaikka pidän itseäni vielä kovasti hyväsydämisenä ihmisenä,
saattavat yllätysvieraat vielä aiheuttaa minulle infarktin. Eivät ne
vieraat niin ylen raskaita ole kestää, yleensä, mutta se siivous.
Jos projekti ei ole luontunut kolmen viikon suunnittelulla, miten käy,
kun se täytyy puristaa valmiiksi puolessa tunnissa? Kaikki suunnittelu
menee hukkaan, järjestelmät romahtavat. Lisäksi ottaa aivan
saakutisti päähän, kun on varoittamatta aivan pakko
siivota, että sohvalle mahtuu istumaan, että kahvikupin voi laskea
pöydänkulmalle, ettei likapyykki loukkaa vieraan silmää. Tai
nenää. Hatutus vain yltyy, kun siivon vakavuusaste valkenee. Tavaraa
ja pyykkiä on paljon, ja joka paikassa. Tiskiä, jogurttipurkkeja, pyykkiä.
Raataessani kiihdytän itseni apinan raivoon, laadin mielessäni
hirmuisen, vaahto suupielissä esitettävän puheen, jonka pidän
poikaystävälle kunhan hän herää/tulee kotiin.
Kunnes tajuan, että neljä viidesosaa sotkusta on minun itse
aiheuttamaani. Minun vaatteitani ja papereitani lojuu lattialla,
sohvalla ja pöydillä. Ei siitä oikein ole huutamista eikä
riitelemistä. Auttaako tämä huomio sitten mitenkään suhtautumaan
paremmin siivoamiseen? Tietenkään ei! Ketuttaa vielä enemmän!
Kaikkein ilkeintä minulta on jättää kaappien ovet auki. Keittiön
kaappien oviin osuu vuorotellen kummankin pää ruokaa laittaessa.
Sitten kiroillaan nasevasti. Oh well _O_
