« Köyhyysrajalla kitkuttamisesta vielä: Köyhän henkilön | Etusivu | Vaikka oletkin mielikuvitusolento, saat tänään »
joulukuu 18, 2003
Velvollisuudentunto on ikävä asia. Esimerkiksi,
Velvollisuudentunto on ikävä asia. Esimerkiksi, jos on aloittanut
ihan säälittävän typerän kirjan, jossa tapahtumat ovat tylsiä ja
henkilöt epäuskottavia ja kamalia, sellaisia joihin ei voi
kuvitellakaan samaistuvansa, dialogi epäjohdonmukaista ja olevinaan
nokkelaa ja paitsi että junnaava juoni ei oikeastaan kiinnosta, se
myös tuntuu johtavan lopputulokseen, joka on suorastaan
ääliömäinen, niin silti on velvollisuudentuntoisesti luettava kirja
loppuun, koska on kerran aloittanut ja puoleen väliin lukenut ennen
kuin on itselleen myöntänyt, millaista juustoa on taas tarttunut
mukaan. Tarina on pakko saada loppuun, ennen kuin aloittaa uutta (etten
päädy taas siihen tilanteeseen, että on kolme tai neljä kirjaa
kesken ympäri huushollia), sillä jollain masokistisella tavalla
kiinnostaa, olisiko kirjailijalla edes tilanteentajua ja kiduttaisi
mokoma yhdentekevät hahmonsa kuoliaiksi.
