« Vaikka oletkin mielikuvitusolento, saat tänään | Etusivu | -----Edelleenlähetetty viesti päättyy----- »
joulukuu 21, 2003
Liian kokonaisvaltaiset kokemukset imevät ihmisparan
Liian kokonaisvaltaiset kokemukset imevät ihmisparan aivan tyhjäksi.
Turvallisesti takana on kolme tuntia neljäkymmentä minuuttia
Sormusten herraa - ja mainoksia - ja tuntuu... irralliselta. Liikaa
mäiskettä, meteliä sydäntä käristävää tuskaa ja ihanaa: en
pysty käsittelemään sitä kaikkea. Kuninkaan paluu on elokuvista
ehdottomasti kaunein ja kauhein. Tilannetta pahentaa se, että olen
vielä jonkinasteinen fanikin. Hysteriaa. Kiitos hänelle, joka kehotti
ottamaan nenäliinan mukaan; otin sen hengessä, sillä en koskaan
(ainakaan myönnä) vetisteleväni jonkin suoraan omaan elämääni
liittymättömän johdosta. Mihin omiin, tyhjänpäiväisiin puuhiinsa
voisi muka ryhtyä todistettuaan juuri maailman pelastumista? Ahmin
vain viimein Sormusten herran kirjaversion kaikki liitteet oikeasti
enkä vain romanttisia kohtia. Liian eeppistä. Olen murtunut.
Tunnen samanlaista kirjoittamisen ja tarinoimisen turhuutta kuin
luettuani oikein huonon tarinan; hyvät tarinat innostavat
kehittämään itseäänkin, huonot saavat masentumaan koko
tarinankirjoittajakuntaan ja saman tien omiinkin mahdollisuuksiin.
Tämä on kuitenkin liikaa. Elämäkin tässä todellisuudessa tuntuu
huonolta, saati mihinkään tyydyttävään pyrkiminen Sen Tarinan
rinnalla.
On yritettävä vain pala kerrallaan murentaa elämänhalu takaisin.
Piparitaikinasta on hyvä aloittaa.
