« Historiantietoa | Etusivu | Leikin loppu »

tammikuu 03, 2004

Toipumassa

Uusi vuosi, uusi motto. Muutin esittelytekstini vastaamaan paremmin riipustusteni arvoa ja nimeen sopivaksi. Lisäksi se antaa kaikille niille, joilla on Internetin lukeminen vielä kesken, käsityksen urakkansa toiveikkuudesta.
Eilisilta Vainohulluus-illassa
jäänee ikimuistoiseksi. Eikä vain sen takia, että unohdin taas korvatulpat kotiin.

"Industrial / Noise Serenadea" voisin varmasti kuunnella mielelläni rauhassa kotona ja puuhata samalla jotain muuta, mutta keikalla koneiden äärellä puuhailevissa sedissä on sangen vähän katsomista, eikä sitä musiikkia voi pahimmillaan edes tanssia. Ei ilta mitenkään ylitsevuotavan kamala ollut, mutta taidan olla enemmän elektroihmisiä modernin musiikin saralla.

Neverdice vaikutti ensikuulemalla kiinnostavalta: oikeita melodioita ja haitari, ja saimme kavereiden kanssa jopa liikettä puntteihin yhden kappaleen verran. Yhtä tuntematonta Älymystöä ei voinut kuin äimistellä. Liian kovalla liian vakavissaan tehtyä meteliä.

Keuhkot oli aivan oma lukunsa, kuten odotinkin. Henkilökohtainen, kannettava valonheitin, strobovalo sekä mikrofoniteline -yhdistelmä veti sanattomaksi. Kappaleiden sanoja lausuttiin yleisölle niin tuomarinpöydän takaa kuin linnunpöntöstäkin. Välillä artisti kipaisi lavalta yleisön joukkoon, joka hämmentyneenä tuijotti koko huoneesta häipyneen esiintyjän perään. Nyt tämäkin on koettu.

Alkuillan kohokohta oli etkoilla pelattu Twister, jonka pelaamista olenkin tähän asti onnistunut välttelemään huolimatta siitä, että sekoitan sen aina siihen palikkatorninrakennuspeliin. Tällä kertaa kuitenkin pahaa-aavistamattomana oikeasti lupauduin sitä pelaamaan. Elämäni ensimmäinen anjovisruoka ja irronneiden kynsien näyttely olivat myös ravisuttavia kokemuksia, kiitos isäntäväelle!

Laura 03.01.04 14:57