« Leikin loppu | Etusivu | Ehkä on liian poissulkevasti sanottu, »
tammikuu 07, 2004
"MIES: Kultaseni, miksi sinun täytyy
"MIES: Kultaseni, miksi sinun täytyy käydä osapäivätöissä
mattoliikkeen myyntiedustajana?
NAINEN: Siksi että minä tahdon saada mattoni markkinoille - ja
todistaa, että minä voin sukupuolestani huolimatta antaa oman
tuottoisan panokseni yhteiskunnalle ja ansaita sitä mitä meidän
kulttuurissamme pidetään itsenäisen, täysikasvuisen ihmisen
tunnusmerkkinä ja symbolina, nimittäin rahaa.
MIES: Mutta kultaseni, sen jälkeen kun sinun palkastasi on vähennetty
lapsenvahdin palkka ja päivähoitomaksut, veronkorotukset ja sinun
työpaikkalounaasi, lopputuloksena on että me joudumme suorastaan
maksamaan siitä että sinä teet työtä. Kai sinä tajuat ettet sinä
mitään rahaa ansaitse. Sinä et pysty ansaitsemaan rahaa. Vain minä
pystyn ansaitsemaan rahaa. Lopeta työnteko. NAINEN: Enkä lopeta. Ja
minä vihaan sinua. MIES: Mutta kultaseni, älä ole järjetön. Ei
haittaa mitään vaikka sinä et pystykään hankkimaan rahaa koska minä pystyn. Ja kun minä olen hankkinut sitä, minä annan sen sinulle, koska minä rakastan sinua. Joten sinun ei tarvitse
ansaita. Etkö sinä ole iloinen? NAINEN: En. Mikset sinä voi jäädä
kotiin hoitamaan vauvaa? Miksei noita menoja voi vähentää sinun
palkastasi? Miksi minun pitäisi olla iloinen etten pysty
elättämään itseäni? Miksi -
MIES (arvokkaasti): Nyt tämä kinaaminen alkaa käydä ala-arvoiseksi
ja naurettavaksi. Minä jätän sinut yksin kunnes ikävä,
riippuvaisuus ja tietoisuus siitä että minä olen hyvin, hyvin
tyytymätön tekevät sinusta taas kerran sen suloisen tytön jonka
kanssa minä menin naimisiin. Naisten kanssa ei kannata riidellä."
