« - ne häät. Hyvin meni, | Etusivu | raapivat inhottavaa rupea, toiset jäävät »
tammikuu 20, 2004
koti-kodin täyshoidosta on aina riipaiseva.
koti-kodin täyshoidosta on aina riipaiseva. Juna-asema merkitsee
minulle perjantai-iltapäivänä riuhtaisua elävästä elämästä
maalle hautautumiseen, masentavaa. Koti-kotona tapan aikaa apatiassa,
joka ei nyt ole miellyttävä muttei vastenmielinenkään olotila:
melkein kuin palaan teini-ikään, mutten kuitenkaan täysin enää
voi. Maanantaiaamuna juna-aseman hallit ja kaupungin kivi merkitsevät
pakkoa ottaa taas itseä niskasta kiinni: on mentävä töihin,
kaivettava vihdoin kalenteri esiin ja tarkistettava, mitä tänään,
opiskeluvelvollisuuksia ei voi enää välttää. Kaupunki näyttää
vieraalta ja pelottavalta; parissa päivässä olen ehtinyt unohtaa,
miten täällä yleensä toimin.
On suoriuduttava.
On itse käsiteltävä ongelmatilanteet: jos pesutuvan pyykkikoneessa
on pesty koirankarvainen viltti, on keksittävä, miten muuten saadaan
puhtaita sukkia. Jos leipä on loppu tai homeessa kun illalla kello
20.55 tulee kotiin, ei syödä leipää. Jos suihkun lattiakaivo menee
tukkoon hiuksista, on karaistava mielensä ja laitettava se toinen
suihkunkäyttäjää tekemään jotain.
Ei voi enää marista ja vedota lieventäviin asianhaaroihin, koska on
Itse Vastuussa.
