« Oi näitä aikoja | Etusivu | Viikonloppu anayysien ja esseiden kera »

helmikuu 05, 2004

Raha tuo onnen.

Hih heijaa, olen äkkirikas! Valtio mokoma yrittää kahdellakymmenellä erilaisella opintotuen nostamisoikeutta sääntelevällä rajoituksellaan sekoittaa pääni, mutta epäonnistui tällä kertaa!

Elämä ja raha-asiat pysyvät jotenkin järjestyksessä, kun muistaa että veroilmoitus täytyy täyttää kalenterivuosittain, tuloraja lasketaan myös kalenterivuodelta, mutta opintosuoritusten seuranta tehdään lukuvuodelta.

Tammikuussa ynnätään tuloja, elokuussa opintoviikkoja, ja palautellaan tukia jos ollaan oltu liian ahkeria töissä tai laiskoja opinnoissa. Kaikki tämä byrokratia kiusaa opiskelijaa, joka on humanistismielinen, ei ollenkaan matemaattisesti suuntautunut, ja haluaisi vain keskittyä parantamaan maailmaa kirjoittamalla.

Jotkut kuulemma osaavat näillä tulorajan portailla kikkailla, minä en. Päinvastoin. Laskin nostamani tuet huonosti ja olin jo alistunut palauttamaan aivan käsittämättömän summan asumislisiä. Onneksi tarkistin laskelmani!

Loppusaldo näyttää plusmiinus nollaa, mutta tunnen itse asiassa rikastuneeni usealla sadalla eurolla. Opintotukijärjestelmäkin tuntuu taas ihan reilulta systeemiltä! Parasta on, ettei edessä olekaan kituutettu kevät ennen yltäkylläistä kesätyökesää (työssä, josta ei ole vielä hajuakaan), vaan voin törsätä. Kumikengät loskaa vastaan? Kirja-alennusmyyntejä? Hyvää ruokaa!

Laura 05.02.04 19:57