« Ihan ilmaisia neuvoja | Etusivu | Toivotonta »

helmikuu 16, 2004

Revitään kahteen suuntaan

Minä kävin ensimmäisenä opiskelusyksynä aina kahtena viikonloppuna kotona, kolmannen sinnittelin opiskelijaboksissa ja syöden yksinäistä, surullista tonnikalapizzaani. Kauhistutti kuunnella kokeneempien opiskelijoiden "kaksi kertaa vuodessa" -kertomuksia.

Ei enää. Itsekin olen kovettunut ja suorastaan unohdan käydä. Ja soittaa. Isä jo itse soitteli perään, olenko vielä elävien kirjoissa. Ei ole tarkoitus unohtaa, mutta kun on muka niin hössötys ja kiiru. Nytkin oli vasta työpaikan Muuton ensimmäinen päivä, ja jo tuntuu, että tarvitsen ryypyn iltapäivällä kellokorttilaitteelle asti ehdittäessä.

On tietysti mukavaa aina mennä kotiin (ja mukavaa tulla pois). No, nyt teen uhrauksen. Vai minä voidaan pitää sitä, että karkauspäivänä aion olla karussa enkä kosimassa poikaystävää? Se olisi ollut täysin taattu hamekangas.

Laura 16.02.04 19:45