« Revitään kahteen suuntaan | Etusivu | Pakkomielteelle annetaan valta »

helmikuu 17, 2004

Toivotonta

Opiskelijarukalla ei ole oikein koskaan vapaapäivää. Aina voi nykertää harjoitusten tai esseiden kanssa; vaikka ne olisivat tavallaan valmiita, aina niistä pitäisi yrittää saada vielä parempia ennen palautuspäivää. Ellei sitten ole tuskitellut ensin viikkoja ja parhaillaan viimeisen illan paniikissa.

Opiskelu on vuosia pitkä ympärivuorokautinen projekti. Kaverini juuri tänään totesi tehtyään kolme kuukautta lähes vain töitä, että on rankkaa palata selkeän työpäivän elämästä pirstaleiseen opiskelijaelämään. Aamulla vähän kirjoittelua, käynti luennoilla, kotiin syömään, töihin, kirjoittelua junassa, tunniksi luennolle, kokoukseen, kotiin tekemään vielä vähän tekstin hiontaa. Oma analyysiesseeni edistyy parhaillaan samalla tekniikalla lauseen viikkovauhtia. Ja pitäiskö jaksaa vielä lisäksi hakea töitä vai luottaa laiskanpulskeana, että työsuhdetta jatketaan kesän yli?

"Vapaa"hetket ovat sellaisia, joina podetaan huonoa omaatuntoa, kun ollaan laiskoja. Milloin olisi lupa olla ihan rauhassa? Viikonloppuna ehdin kyllä esimerkiksi juhliin (lukekaa Aaltoneidon päiväkirjasta), mutta kun tahtoisin vain löhötä, katsoa telkkaria tai kierrellä kaupungilla, heittää kalenterin nurkkaan.

Laura 17.02.04 21:51