« Toivotonta | Etusivu | Jollain teemalla koottuja haja-ajatelmia »
helmikuu 18, 2004
Pakkomielteelle annetaan valta
Päivällä kahden-kolmen aikaan Työkaveri aavistaa, että olen tulossa paikkeille ja etsii mutakakun ohjetta. Reseptiä ei löydy, mutta keskusteltuamme aiheesta suklaanhimon siemen on kylvetty.
16.15 Tallustelen kotiin: mielessäni pyörii monotonisesti: mutakakku, suklaakakku, vaahtokarkkeja...
17.00 Kotitehtäviä, rästejä. Leipominen alkaa vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Leivon Mississipin suklaakakun, jonka kuorrutukseen tulee 7 dl tomusokeria. Inventoin kaapit ja löydän meiltä kolme paketillista, yli kilon kyseistä ainetta. Mitihm...? Yksi paketti on vielä aivan avaamatonkin.
18.10 Kauppaan. Lähikaupassa ei ole vaahtokarkkeja. Lähimpään makuuniin.
18.40 Kotona. Nyt alkaa koitos: tuleeko kakkua vai kastiketta?
19.36 Pohjataikina ainakin maistuu onnistuneelta. Voi juku! Tuskin maltoin uuniin laittaa. Isoksi ihmiseksi kasvamisessa on se hyvä puoli, että saa itse päättää, paljonko taikinaa jättää kulhoon kaavittavaksi. Äiti oli aina oikea kitupiikki tässä asiassa.
19.40 Taikinan syönnin väistämättömät vaikutukset alkavat tehdä itseään tiettäviksi. Voista, kaakaojauheesta ja tomusokerista koostuvan päällysteen vatkaaminen iiskottaa.
20.00 Vaahtokarkkeja ei riittänyt kakun päälle tasaisesti, joten pinta muistuttaa kuun pintaa. Siis jos kuu olisi tummanruskea ja siinä olisi kraatereiden sijasta möykkyjä. Edelleenkään kakkua ei tee mieli syödä. Kaikki se kaakaojauhe...
Enää on edessä pahin: kuka siivoaisi. Kaikkialla on pöllähdellyttä tomusokeria, hellan levyyn on palanut sulanutta vaahtokarkkia ja kaakaojauhepaketti kaatui matolle. Tuloksen on parasta olla erinomainen.
21.09 Kokonaisen tunnin paastottuani ja varrottuani kakun jäähtymistä leikkaan palan.
21.16 Yh-hyh. Yksi iso pala uhkaa tulla ylös. Makuelämys on nimittäin tyrmäävän makea. Ei mitään Kahvisalongin hienostuneen luomuksen veroista.
21.34 Poikaystävä on saapunut kotiin. Usutan maistamaan. Näennäistä välinpitämätömyyttä teeskennellen utelen vaikutelmia.
- Aika hillitöntä mömmöä.
- Montako palaa pystyy syömään kerralla?
- Pikemminkin, kuinka monta lusikallista pystyy syömään kerralla.
On varmaan kutsuttava Inkeri kylään. Inkeri pystyy syömään vaikka puolen kilon hunajapurkin yhdeltä istumalta. Minua huippaa sokerimyrkytyksen johdosta, ja koulujutut ovat edelleen rästissä.
Laura 18.02.04 19:00