« Terveisiä mielenosoituksesta | Etusivu | Kevät tulee, koska »

maaliskuu 22, 2004

Identiteettikriisissä

Jarin kaksi kirjoitusta luettuani tuntuu, että minun pitäisi tuntea epämääräistä syyllisyyttä siitä, etten ole jo lähes valmis k*tynyt pankkivirkailija (vai mitä ihmettä niistä kauppatieteilijöistä tulee?). Sillä talouden alalle ei ole motivaatiota, tekniikan alalle kykyjä, ihmisten hoitaminen kuulostaa kohdallani katastrofiin tuomitulta uralta ja muita järkeviä aloja ei taida sitten olla.

Kai maailmassa on jokin raja insinörttien tarpeellekin? Kai bisnespukujohtajatkin kuuntelevat joskus jonkun etnomusikologikoulutuksen saaneen hengentuotteita? Kai heillekin on joskus hyötyä humanistien työstä? Lukekaa vaikka Tuubasta.

Lupaisin yrittää alkaa harjoitella kyynisyyttä edes kerran viikossa ja vastustaa pehmeitä arvoja ja valinnan vapautta, laskelmoida vähän oman elämäni ja verotaakan mukaan (kannattaisikohan muuttaa jo Monacoon?) Pelkään vain, että ehkä horjumaton terveyteni pettää, täydelliseltä näyttävä tulevaisuuden urani pettää ja jättää minut työttömyys- ja lainakuoppaan, tai hitto vieköön, saan vaikka lapsen, joka tahtoo opiskella. Esimerkiksi taideaineita.

Tai jos sama sattuisi sinulle? Rawls'han sen sanoi (mieleenpainuva äijä): yhteiskunta pitäisi suunnitella sellaiseksi, että suunnittelija itse viitsisi olla huono-osaisimman kengissä. Muistakaa vastustaa pahuutta!

Laura 22.03.04 17:32