« Kesätukka | Etusivu | Pihalla »

huhtikuu 02, 2004

Toivottavasti viikonloppuna rauhoitutaan

Melkein harmittaa, että tuli oltua hyväntahtoinen Tampereen autoilija-pyöräilijäsuhteen kuvailussa. Kaikilla on perjantai-iltapäivänä yhtäkkiä oikea hirmukiire, jonka johdosta luulen olleeni parikin kertaa melko lähellä sitä ainutkertaista mahdollisuutta päästä näkemään, mitä rajan toisella puolen on.

Joo, sen risteystä lähestyvän fillaroijan nopeutta on varmaan aika vaikea arvioida, mutta jos lähitienoolla ei liiku ketään muita kuin me kaksi, miksi, hyvä autoilija, pitää väkisin ajaa pyöräilijän eteen?

Kiukustuneena edellä kuvaillun kaltaisesta kohtauksesta ajattelin, että seuraavan kerran täräytän kylkeen, minähän olen oikeassa, prkl. Parinkymmenen metrin päässä oli pieni kasa karvaista jauhelihaa, joka ennen autonrenkaita liian läheltä tutkailtuaan oli varmaan vipeltänyt neljällä jalalla. Mahdotonta päätellä edes lajia tms. yksityiskohtia; oliko siili vai kissa.

Tämän näyn valossa ajateltuna jääköön nyt sitten se lähikontaktin otto teiden tyrannosaurusten kanssa.

Yritän sen sijaan kostaa jollekin pienemmälle oliolle. Vaikka¨ala-asteikäisille leuhkoille ja kovaäänisille pikkutytöille, jotka pelmahtavat suoraan eteen urheilukentän aidan takaa, missä ovat kamalalla nenä-äänellä huudelluista kommenteista päätelleen olleet tupakalla. Lupaan, etten jätä raajarikkoja enkä vihanneksia.

Laura 02.04.04 15:20