« Elämysmatkailua | Etusivu | Mitä ***aa? »

toukokuu 06, 2004

Kaikkien aneemisten huokailujen äiti

Joskus kuvittelin, että ois ihan ookoo olla kotiäiti. Tai edes kotirouva. Mies tienaisi, minä kuluttaisin, ja parhaassa tapauksessa Suomeen saataisiin viisi-kuusi mallikansalaista lisää (jos lapsia aletaan hankkia, ei sitten kanssa lopeteta kesken).

Mitähän oikein olen ajatellut? Kun talven kiireet ovat loppuneet ja töitä on vain neljä tuntia päivässä, kärsin itse asiassa vakavasta tekemisen puutteesta. Tylsyydestä. Sellaisesta, jossa odotetaan apaattisesti sohvalla avaimen rapinaa lukossa. Alan ymmärtää kotiäitejä, jotka kuluttavat varmaan omaisuuksia tekstiviesti-chatteihin. Kohta jo varmaan kyttään naapureita.

Ehkä se on se stressi, hoppu ja kiirus, joka pitää elämänpaloa yllä. Joskus helmikuussa minulla oli paljon ideoita, mitä tekisin, jos minulla olisi vapaa-aikaa. Nyt ideat eivät jaksa innostaa tai ne ovat unohtuneet.

Vielä kestettävänä oleva puolilomaileva kesätenttikesä taisi sittenkin olla huonohko idea...

Laura 06.05.04 21:20