« Viisut | Etusivu | Nostalgia »

toukokuu 13, 2004

Puupökkelö

Aihku ja voihku. Ei uskoisi, että tämä tyttö vielä kymmenen vuotta sitten kiisi kuin gepardi. Potkupallokausi avattiin eilen, ja kahden tunnin kylmiltään suoritetusta tauottomasta juoksentelusta ruumis kylkiluista alaspäin on... ei nyt oikeastaan kipeä, mutta ei myöskään taipuva. Istunnassa selkä kramppaa, eikä jalkaa saa nostettua toisen päälle. Kävellessä jalkapohjat eivät nouse maasta: polvia ei voi taittaa. Se venyttely olisi kai pitänyt suorittaa...

Mikähän lopetti innostuksen liikuntaan? Ne inhottavat, suorituspaineella pilatut koulun liikuntatunnit ja ultrainhottava liikunnanopettaja ja sukset, jotka eivät ikinä luistaneet? Vai murrosikä, se, ettei ollut muodikasta olla kiinnostunut oikein
mistään? Eikä hikoilla.

Joskus tekisi mieli ihan vaan ex tempore juosta - kävellen matka taittuu joskus niin hitaasti - mutta sitähän ei voi julkisesti tehdä, ellei ole lenkkivaatteet päällä tai kiire linjuriin. Minulla on harvoin kumpaakaan.

Onneksi aikuispotkupallossa ei enää ole suuria suorituspaineita. Ohitsekin saa välilläpotkaista, ja puolikkaatkin maalit lasketaan.

Laura 13.05.04 21:13