« Pohjalainen hegemonia | Etusivu | Ohimosuoni pullistelee »
toukokuu 26, 2004
Vanhemmat
Rakas päiväkirja,
Tänään olen ollut hyvä tyttö. Aamulla ostin äidin vaatimuksesta pikkuveljen ylioppilasjuhliin oikeat Naisten Kengät. Mielelläni olisin yrittänyt nämäkin
juhlat sinnitellä vain suvereenisti ilman kenkiä, mutta käsky kuului, että kaappiin on hankittava kaksi kertaa elämässä käyttöön sopivat juhlatapaukset.
Töistä kotiin tullessa olin reipas ja korjasin ylämäkeen hyytyneen polkupyöräni. Ehkä tässä illan mittaan uskaltaudun yrittämään ketjujen öljyämistäkin.
Siinä kaikille uusille vanhemmille jaettavassa erittäin salaisessa Iskän ja äiskän oppaassa on ilmeisesti vanhemmuussäännöt, jotka muun muassa kieltävät kaikenlaisen naisten välisen solidaarisuuden ja modernin työnjaon puolustamisen: Minä olen vakuuttunut, että housut tehdään nykyään aivan laaduttoman huonosta kankaasta: olen kuluttanut haaroista puhki kolmet uudet housut vuoden sisällä. Valittelin tästä kotona, mutta uskoiko äiti kangasteoriaan: ei - vaan alkoi ehdotella joka-aamuisia pakaralihasjumppaliikkeitä.
Ja minähän en housuteollisuuden kiusallakaan ala muokata täysin hyvää takalistoani mihinkään suuntaan.
Isän kanssa puhuimme syvällisesti kotitöiden jakautumisesta ja siitä, miten ärsyttävää minusta on aina olla se nalkuttava kotitöiden primus motor. Isä siis lähinnä kuunteli minun tulenkarvaista julistustani wc-pöntön pesun arvon vertautumisesta imurointiin parisuhteen kotityömarkkinoilla, mutta vihdoin todetessani, että lopulta vihaamme molemmat siivoamista yhtä paljon, ja siksi meillä on aina niin sikaista, isä havahtui muistikuvaan asunnostamme ja tokaisi: "Niin, sun pitäis kyllä siivota siellä joskus."
