« Päivä kirjastonhoitajana | Etusivu | "Telekas oli üks hea film" »

toukokuu 29, 2004

Tuskien taival

Hengähdystauko ylioppilasjuhlien vierasvirrasta. Enää pahin edessä: sukulaiset.

Voi hemmetti. Kuka tämmöisestä nauttii? Äiti on stressannut viikon etukäteen, tehnyt aivan liikaa ruokaa ja isän todistuksen mukaan rahdannut kotiin viisi hevoskuormallista tavaraa. Uuden ruokapöydän, astioita, ruokatarpeita.

Pikkuveljen kanssa mietimme Gaudeamus-laulun suomennosta suuren latinanasiantuntevuuteni avulla. Pieleen meni, vaikka humoristinen hyväksikäyttökohtineen olikin. Oikeasti sanat ovat ihan mukavat; tätähän voisi ilokseen laulaa vaikka juomalauluna (mikä se varmaan alun alkaen onkin ;):

Pitäkäämme siis hauskaa
kun vielä olemme nuoria.
Suloisen nuoruuden jälkeen,
vaivalloisen vanhuuden jälkeen
meidät ottaa maa omakseen.

Gaudeamus igitur
juvenes dum sumus
post jucundam juventutem
post molestam senectutem
nos habebit humus.

(suomennos Arto Kivimäen kirjasta Carpe diem!, löytyi täältä.)

Oli järkyttävää nähdä, miten ne pikkupojat ja -tytöt, joille olen joskus ollut kerhotätinä, ovat nyt ylioppilaita tai vähintään päättivät peruskoulunsa. Nielaus. En kai minä vain ole vanha? Opettajat sentään näyttivät kaikki
ihan samoilta.

Välillä koulun orkesterin epävireinen soitanta ja duo, jossa on vain yksi laulaja. Ylioppilaan puheessa oli kai mukana lunttilappu, mutta sitä ei käytetty, ja ulosanti oli vähän sen mukaista. Opinto-ohjaajan pitämä pitkä puhe puolestaan käsitteli ansiokkaasti ylioppilastutkinnon historiaa (hyvän puheen ohjeissa pitäisi
teroittaa, ettei sellainen voi sisältää lauseita jotka alkavat "Jo vuonna tuhatseitsemänsataa...") ja loppukaneettina todettiin: "Ja muistakaa, että päihteet aiheuttavat onnettomuuksia niin kotona kuin liikenteessä."

No, tottahan se on. Nyt takaisin keittiöorjuuteen.

Laura 29.05.04 16:37