« Elävien kirjoissa | Etusivu | Onnellisesti ohi »

heinäkuu 16, 2004

Syvillä vesillä

Tämä kesä on ollut täynnä huonoja uutisia: kuolemantapauksia, kallonmurtumia, raihnaisia sukulaisia. Vihdoinkin jotain hyvää: peräti kahden kaverin perheeseen pyöräytetään lapsia ensi tammikuussa.

Tätä olenkin uteliaisuuksissani odottanut, salaa, sillä ei tuollaisilla odotuksilla saa ääneen painostaa ja ärsyttää ketään. Olen itse tässä vaiheessa elämää sitä mieltä, ettei minulle koskaan tule omia lapsia, mutta lähipiirin jälkikasvua odotan innolla - en nyt ehkä yhtä kiihkeästi kuin tulevat vanhemmat itse, mutta kuin karkkipäivää ainakin.

Vanhemmuus ei sovi kaikille. Uskon, että minusta tulisi kurja äiti, mutta saattaisin olla ihan OK naapurintäti. Lapsen hankkiminen ja kasvattaminen on kuitenkin uskoakseni sen verran hullu, uhkarohkea, älytön ja kertakaikkisen kreisi projekti, että sen lähietäisyydeltä seuraamisella on varmasti vähintään mielenkiintoarvoa. Nytkin tekisi mieleni kysyä tuhannen tunkeilevaa kysymystä: koska minut on jo nakitettu pikkuriikkisten lapasten neulontaan, se vähäisin niistä ei ole Kuinka pienet kädet te olette sille suunnitelleet?

Entäs jos kromosomit, sisäiset kellot ja aistit pettävätkin joutuessani kosketuksiin sen käärön kanssa, jonka huhutaan olevan kerrassaan söpö, suloisenhajuinen ja addiktoiva ja hurahdan vauvoihin. Apua. Jee. Onneksi yhteisiä tiskejä kanssani tekevä tyyppi on ikuinen lapsi ja aiheuttaa toistaiseksi minulle riittävän määrän meteliä ja hajua ja vaatii kaiken liikenevän huomion. Laura 16.07.04 00:08