No, nyt sitten selvisi syy: "Kaukajärven Juvankadulla sijaitsevan postitoimiston läheisyydestä löytyi 15-vuotiaan tytön ruumis lauantaiaamuna", siis tuosta noin 100-200 metrin päästä.

Ja sitten lähistöllä turhautunut mies kivitti Juvan päiväkotia: "Mies kertoi tekonsa syyksi hetkellisen turhautumisen. Hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut muuta tekemistä." Mies oli siis 19-vuotias joutilas pojankloppi.

Mutta että herranen aika, kylläpäs Kaukajärvellä tapahtuu. Voin arvata, mistä ensi viikolla puistossa puhutaan...

Gnu PSPP on täysin ilmainen. Softa toimii vähän joka koneella, valmiita binääritiedostoja löytyy ainakin muutamalle Unix- ja Linux-versiolle ja Windowsille. Windows-versio ei tunnu ihan satasella vakaalta, mutta näyttäisi kuitenkin ajavan asiansa. Jos tällä jotain oikeasti tekee, niin sanoisin, että kannattaa tallentaa tiedostonsa suunnilleen kerran minuutissa.

• paketti lasagnelevyjä (n. 14 kpl)
• 400, 600 tai 700 g jauhelihaa (millainen paketti nyt löytyy, kuinka paljon lihaa tekee mieli)
• 2 sipulia
• valkosipulia muutama kynsi maun mukaan
• 2 tl mustapippuria (tai vähemmän)
• 2 tl valkopippuria (tai vähemmän, näillä mitoilla tulee aika mausteinen)
• 3 rkl paprikajauhetta
• 500 g paseerattua tomaattia
• purkki yrttimaustettua tomaattimurskaa
• 5-6 dl maitoa
• 250 g emmental-juustoraastetta
• 3 rkl oreganoa

Ruskista kasarissa tai isossa paistinpannussa jauheliha, sipuli ja valkosipuli. Mausta pippureilla oman maun mukaan. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Vähän vettäkin voi laittaa (itse huuhdoin tomaattipurkeista loput vedellä, siinä sivussa tulee joku desi-pari vettä mukaan). Heitä sekaan paprika, maito, noin puolet juustoraasteesta ja lopuksi oregano.

Sitten vain levyt ja kastike vuokaan. Me käytämme isoa lasagnevuokaa, johon laitan noin 4-6 levyä kerrokseen. Kerroksia tulee tästä neljä, soosia siis alle, joka väliin ja päälle. Viimeisen kastikekerroksen päälle tulee loput juustoraasteesta, sitten vain koko setti uuniin 175-200 asteeseen noin 45-50 minuutiksi. Kas kun tulee hyvä, ja todella pienellä vaivalla.

Tänään sain asian vihdoin ratkaistua. Yleensä näissä kai on salauksesta kyse. Siinä on vaaranpaikkoja: Windows XP ei oikein täysin tue WPA2-salausta, Apple tuottaa "selkokielisistä" salasanoista erilaisia heksakoodeja WEP-salauksessa, niin edelleen. Tässä oli muualla ongelma, kun kone ei päässyt edes salaamattomaan verkkoon.

Verkko siis löytyi ja siihen sai yhteyden, mutta sitten tuli vain "Acquiring Network Address" tai "Renewing your IP address" eikä mitään tulosta. Kiusallinen ongelma! Ratkaisu oli kuitenkin yllättävän helppo ja löytyi oikeastaan Applen ohjeiden avulla. Koneeseen oli valmiiksi asennettu (kiitos Villelle vaan) Comodon palomuuri. Laitoin hetkeksi palomuuriin miehenmentävän kolon eli käskin sen sallia kaikenlaisen liikenteen. Kas vain kun löytyi IP-osoite. Sitten vain palomuuri taas pitäväksi ja yhteys toimii turvallisesti. Näppärää.

Virtapankin teemana on raha, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista pelkästään pinnallista teemaa toteutettuna näin viimeisen päälle. Kenties tyylikkäin yksityiskohta oli ravintolasalin seinälle maalattu kuva vanhasta 20 markan setelistä - siinähän on kuvattuna tamperelaista koskimaisemaa aivan ravintolan naapurista. Pankkiteema on kaikinpuolin erittäin läpitunkeva: ruokalistalta löytyvät niin alkusijoitukset, pääsijoitukset kuin loppusijoitukset. Kassalippaat ovat pikkunälkää paikkaavia annoksia, jotka tarjoillaan todellakin kassalippaasta. Ruokalistakin on setelipaperin kaltaista paperia...

Melkoista, ja on noissa ollut miettimistä. Me söimme Virtapankin riskirahaston kahdelle sijoittajalle. Annoksessa oli härän ulkofileetä, pariloitua kanaa, lihapullia, belgianperunoita, punaviinikastiketta, tomaattihilloketta, ceasarsalaattia ja ananasta. Oikein maukas setti siis ja juuri sopivan kokoinen kahdelle.

Jälkiruokien kohdalla joku on saanut hyvän idean: listalta löytyy viisi erilaista jälkiruokaa á 2,5 euroa ja kympillä saa kaikki. Otimme luonnollisesti koko setin: suklaamarkiisia, passion-pannacottaa, karamellisoitua ananasta, jäätelöä ja sorbettia. Jälleen kerran erittäin hyvää ja erittäin sopiva määrä kahdelle.

Virtapankkia on helppo suositella: hyvät ruoat, sopiva hintataso (meillä taisi mennä noin 60 euroa kahdelta) ja hauska teema. Ruokalista on vähän rajallinen, joten ihan jokainen ei välttämättä löydä herkkuruokaansa listalta ja usein käydessä valikoiman rajat tulisivat luultavasti vastaan, mutta satunnaiseen käyttöön Virtapankki sopii hyvin.

Ruoan kanssa join Thatchersin Katy-siideriä. Alunperin ruotsalaisista Katy-omenoista tehty yhden lajin siideri oli varsin maukas tuttavuus. Vähän tuhti annos, 7,4 % ja puoli litraa, mutta hyvä siitä huolimatta. Aika raikas ja kuiva. Ensi kerralla taidan silti kokeilla jotain toista Thatchersin siideriä Virtapankin valikoimista.

Nyt vain vähän pahemmin, ilmeisesti pää kopsahti lattiaan tavallista kovemmin. Aluksi tuli hirveää huutoa, sitten hiljeni ja Nooa käväisi muutaman sekunnin ajan tajuttomana. Onneksi virkosi nopeasti, mutta oli Nooa sittenkin vähän vaisu. Autokyyti Hatanpäälle järjestyi sentään kätevästi, kun olivat juuri isovanhemmat tulossa hakemaan poikaa hoitoon. Mummolaan mentiin sitten Hatanpään kautta. Uskalsimme päästää hoitoon, kun siihen mennessä Nooa oli jo toipunut: jo kun autolle mentiin, Nooa juoksi ihan omin jaloin tavalliseen tapaan.

Hatanpäällä oli odottelua joku tovi, mutta eipä siellä sentään tuntikausia tarvinnut odotella. Leikkipaikalla oli riittävästi katseltavaa, että Nooa pysyi viihdytettynä. Ystävällinen lääkäri tarkisti tilanteen nopeasti ja totesi, että lievä aivotärähdys varmaan, eikä syytä huoleen – ja ihan kunnossahan Nooa onkin ollut sittemmin. Hoidossakin viihtyi oikein mukavasti!

Tällaista se pienten kanssa on, varsinkin kun on tuollainen vähän touhukkaampi yksilö. Onneksi ei sen enempää ole kolhuja kärsitty tähän asti, kyllä tuollainen kerran kahdessa vuodessa -tahti terveyskeskusreissuille sopisi oikein mukavasti.

Ei sillä, etteikö Tähti olisi niin korea kappale, että siitä kannattaa jotain maksaakin. On meinaan hyvä, niinkuin Orffeilla yleensäkin. Odottelemme suhteellisen hurjalla innolla lokakuuta ja Orffien uutta levyä. Eli jos ilmaisuudella ei ole niin väliä, niin myös Musiikkilataamosta, MTV3:n musiikkikaupasta ja Netanttilasta löytyy. Tamperelaiset voivat suunnata FM-musiikkiin.

Kummassakin on varsin tyylikäs ylläpitokäyttöliittymä, mutta WordPress tuntuisi jonnin verran nopeammalta kuin Movable Type, joka on nelosversiossaan melkoisen tahmea. Ominaisuuksiltaan softat ovat samalla tasolla, mutta yksi merkittävä ero on: WordPressillä voi pyörittää vain yhtä blogia, kun taas Movable Type hoitaa yhdellä asennuksella isommankin blogikatraan. Sillä on puolensa, mutta varsinkin vain yhtä-kahta blogia pyörittävälle WordPress on mukavampi.

Movable Typen perustoimintatilana on staattisten sivujen rakentaminen. Tietokannasta rakennetaan html-sivuja aina, kun sivujen sisältöä päivitetään. Tämä on hyvä idea monessakin mielessä, mutta käytännössä aiheuttaa tiettyjä hankaluuksia. Movable Typen nelosversio on hidas rakentaja. Kirjavinkeissä esimerkiksi on yli 500 sivua, lähes 400 kategoriaa ja kuukausittaisia arkistoja kuuden vuoden ajalta - tavaraa on siis paljon ja varsinkin kategorioita moninkertaisesti enemmän kuin keskivertoblogissa.

Tuon kaiken rakentamiseen kuluu aikaa tuntikausia. Kaikkeahan ei onneksi tarvitse rakentaa kuin harvoin, mutta rakentamisen hitaus syö intoa tehdä pieniä muutoksia sivumalleihin. WordPressin tietokantapohjainen ratkaisu näyttää muutokset välittömästi. Toki Movable Typeenkin tällaisen dynaamisen julkaisemisen saa päälle, mutta se ei ole oletusratkaisu.

WordPressille tuntuu olevan mukavammin teemoja ja plugineita saatavilla. Molempiin softiin pystyy myös kehittelemään plugineita itse; pidän enemmän WordPressin toimintatavasta, mutta se on osittain omaa mieltymystäni PHP:n käyttämiseen Movable Typen Perlin sijasta. Silti, WordPressin plugin-rajapinta on fantastisen joustava.

Kun plugineihin päästiin, pistetäänpä tähän pieni lista Kirjavinkkien käyttämistä plugineista. Näitä suosittelen muillekin:

• Akismet spämmintorjuntaan - vaan tämä oli käytössä myös Movable Typessä.
• Google XML Sitemaps
• HeadSpace2 metatietojen muokkaamiseen
• LinkBlock-vimpain parempaan linkkien näyttämiseen sivupalkissa
• Similar Posts, erittäin joustava samankaltaisten merkintöjen löytäjä
• Ultimate Google Analytics
• WordPress.com Popular Posts
• WordPress.com Stats, erittäin hyvä tilastopaketti
• Lisäksi muutama oma viritys WordPressin ominaisuuksien hienosäätöön.

Omiin plugineihin on pitänyt turvautua, jotta blogin on saanut toimimaan juuri oikein. Käytössä on muun muassa sama viritys, joka kääntää "Sukunimi, Etunimi"-tyyppiset kategorianimet tekstissä "Etunimi Sukunimi"-muotoon. Tällaiset filtterit toimivat muuten Movable Typessä yleensä ottaen fiksummin, niiden käyttöä voi kontrolloida hieman paremmin. WordPressissä tuntuu olevan "kaikkialla tai sitten ei missään"-mentaliteetti.

Toinen oma plugini liittyy linkkien esittämiseen. WordPressin standardi linkkienlistausfunktio kun listaa tyylikkäästi tietyn kategorian linkit niin pyydettäessä, mutta näyttää kaikki linkit silloin kun pyydetty kategoria onkin tyhjä. Itse halusin funktion, joka ei palauta mitään, jos kategoria on tyhjä. No, se oli suhteellisen helppo fiksata. Hieman vaivaa ja vähän koodausta homma vaati, mutta nyt on oikein tyylikäs systeemi Kirjavinkeissä linkkien suhteen: linkkejä pystyy kiinnittämään vaivattomasti tiettyyn kirjailijaan ja arvosteltuun teokseen. Kirjailijan linkit näkyvät sekä kirjailijakohtaisissa arkistoissa että kirjailijan kirjoittamien teosten arvosteluissa. Näppärää.

WordPress-pluginien kirjoittaminen on ollut kätevää ja helppoa, kunhan homman perusteet ja WordPressin toimintaidean tajusi. Systeemi suorastaan innostaa kirjoittamaan omia laajennoksia. Se on mukavaa. Yhden hyvän vinkin voin antaa aloitteleville pluginintekijöille: olkaapa hyvin, hyvin tarkkoja, ettei plugineissanne ole tyhjää whitespacea php-tagien ulkopuolella - se rikkoo helposti RSS-syötteet.

Olen siis tyytyväinen WordPress-käyttäjä, ja jatkossa jos uusia blogeja virittelen, teen ne ehdottomasti WordPressillä.

Yllä on raparperipiirakkareseptini kävijätilastot viimeisen kahden kuukauden ajalta. Ei kai ole ihme, että samassa ajassa koko blogin kävijämäärät ovat kaksinkertaistuneet, kun muutkin kesäiset reseptit vetävät väkeä samalla tavalla.

Raparperipiirakan suosio on kuitenkin häikäisevää: se on tosi hyvän juustokakun jälkeen suosituinta sisältöä blogissani (sillä erolla, että juustokakku näyttäisi vetävän tasaisesti vuoden ympäri noin sata lukijaa päivässä). Ruokajutuille todellakin riittää lukijoita. Kirjaan siis jatkossakin reseptini tähän blogiin, muutama oikein hyvä onkin tuossa vieressä jo odottamassa oikeaa hetkeä.

• 150 g tummaa suklaata
• 150 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 3 munaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria
• 150 g Marianne Crush -rakeita

Suklaa ja voi sulatetaan (jos ei käytä juoksevaa leivontarasvaa). Munat ja sokeri vaahdotetaan ja voi ja suklaa sekoitetaan joukkoon. Lopuksi lisätään jauhot, vaniljasokeri ja Marianne-rakeet.

Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ohjeessa kehotetaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla. Suosittelen, sillä rasvattuun vuokaan taikina tarttuu erittäin hanakasti kiinni. Ohjeessa on vuoan kokona "noin 23 x 30 cm", me käytimme isoa nelikulmaista uunivuokaa. Arvelisin tuota vähän isoksi peruspiirakkavuoalle.

Parasta on, jos antaa herkun viipyä yön yli jääkaapissa.