Lyhyet: CD-levyjen poistomyyntiä

Nakkasin Huutonettiin parinkymmenen cd:n setin myyntiin. Hinnat ovat kohdallaan, kaikkien ensimmäinen tarjous on kaksi euroa ja sekin sisältää postikulut.

Valikoima on kirjava ja parhaimmillaan tasokas, mukana mm. Barry Adamsonia, King Crimsonia, Nick Drakea, Love Like Bloodia, Office Buildingia, Marilyn Mansonia, Belle and Sebastiania, Ajattaraa ja niin edelleen. Käykääs vilkaisemassa ja ostakaa pois.

1.07.2009 klo 13:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelit: Lautapeliopas on avattu!

Puolen vuoden työn tulos, Lautapeliopas, on nyt avattu yleisölle. Vanhaa Lautapelaaja.net:iä ei enää ole, sieltä löytää enää uudelleenohjauksia uusille sivuille. Käykäähän tutustumassa. Uusilta sivuilta löytyy jokseenkin kaikki mitä vanhoiltakin ja paljon, paljon enemmän.

Jos olet linkittänyt Lautapelaaja.net:iin sivuiltasi, olisi tosi hienoa, jos viitsisit päivittää linkkisi osoittamaan Lautapelioppaaseen.

20.06.2009 klo 13:19 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sekalaista: Arcadekaappi ja muuta asiaa

Kummasti taas on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä. Blogimerkintöjen kirjoittaminen tuntuu vaativalta puuhalta, johon ei muka ole aikaa. Twitteröinti ja Facebook-statusten kirjoittelu on helpompaa ja sitä tulee tehtyä tiuhemmin. Kannattaa siis vilkuilla Twitterin suuntaan. Taidan laittaa tuohon sivupalkkiin reaaliaikaisesti päivittyvät Twitter-jutut, niin on täälläkin aina ajantasaista nähtävää.

Asiaan. Veli rakensi arcadekaapin, siis sellaisen kunnon kolikkopelikaapin. Tämä tosin ei syö kolikoita. Sisällä on PC, joka pyörittää MAMEa ja muita emulaattoreita. Aika siisti aparaatti. Mukava on pelailla, kun on kunnon arcade-tikut ja -napit. Hieno projekti, jonka dokumentointia löytyy netistä. Pistettiin ihan omat sivunsa tuollekin, kyllähän hienolla projektilla pitää hienot nettisivut olla. Siispä: Horrorshow Arcade.

Itse yritän taas vaihteeksi kehitellä sivubisneksiä. Uusin on Parhaat lehdet, jonka aloitin hyvin pienimuotoisesti, kun on muita kiireitä - etenkin uusi lautapelisivusto, joka lienee julkaisukunnossa parin viikon sisällä. Jos olet sattumoisin tutustunut Meidän perheeseen, Vauvaan tai Kaksplussaan, käy ihmeessä Parhaissa lehdissä kertomassa mielipiteesi!

14.06.2009 klo 20:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietokoneet: Ikioma kotisivu

Olen kärsinyt kotisivun puutteesta. Onhan tämä Melankolia.net, mutta ei tämä blogi mikään erityisen edustava käyntikortti ole. Samalla on tehnyt mieli vähän konsolidoida sähköpostiosoitteitani, viime aikoina kun domaineja ja sitä myötä sähköpostiosoitteita on kertynyt.

Siispä MikkoSaari.fi, josta on tarkoitus tehdä varsin minimalistinen käyntikorttikotisivu. No, alunperin suunnitelmat olivat hieman isommat, mutta kohtasin realiteetit ja päätin tehdä huomattavasti pienemmän version. Pitkästä aikaa oikein käsinkoodattu nettisivu, eikä mitään WordPressin tapaistakaan. Ei uskois.

Nyt on sähköpostikin sitten samaa sarjaa. Entiset osoitteet toimivat kyllä, mutta jatkossa viestit toivotaan osoitteeseen mikko at mikkosaari piste fi.

9.05.2009 klo 15:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietokoneet: WordPress-virittelyä

Olen totaalisen mieltynyt WordPressiin. En enää käyttäisi vanhaa suosikkiani Movable Typeä mihinkään projektiin. Tänään sain vihdoin vietyä loppuun yhden uudistuksen, jonka Kirjavinkkeihin keksin. Vinkeissä on aina kirjan kansikuva mukana ja tähän asti kansikuva on ollut osa merkinnän koodia.

Nyt otin ja siirsin kuvien urlit PHP-skriptin avulla merkinnän sisällöstä metatietokenttään ja poistin sitten kuvat merkinnöistä samoin skriptillä (Kirjavinkkien yli 800 merkintää rajoittaa kummasti sellaisia hankkeita, joissa pitää käsin käydä läpi jokainen merkintä). Nyt kuvat asemoidaan paikalleen erikseen ja automaattisesti. Ei ole kuvien koonkaan suhteen niin tarkkaa, kun voi automaatilla säätää kuvan koon standardinmukaiseksi.

Se vapauttaa myös sijoittelemaan kuvia vähän eri puolille merkintää tarpeen mukaan. Etusivulla on nyt kolme merkintää täysimittaisina ja loput pieninä tiivistelmäversioina, joissa kuva on vähän eri paikassa. Samoja tiivistelmiä käytetään kaikilla arkistosivuilla (hyvä esimerkki on Ursula Le Guinin sivu, jossa nyt näkyy kaikki arvostelut, kun saatoin tiivistettyjen merkintöjen vuoksi lisätä merkintöjen määrää ruudulla) ja hakutuloksissa. Näyttää minun mielestäni ainakin oikein mukavalta.

13.04.2009 klo 19:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruoka: Hyvä suklaakakku

Kinuskikissan suklaakakku oli kerrassaan mainio. Teimme sitä Annin nimijuhliin. Ihan ei riittänyt into yhtä hienoihin koristeisiin kuin Kinuskikissalla, mutta teimme sentään mansikkatomusokerista vaaleanpunaisen kuorrutuksen kakulle.

Tätä tehdään toistekin, joten resepti talteen:

• 80 g tummaa suklaata
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 175 g margariinia
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• 1 dl kermaa

Käytin tähän Fazerin tummaa suklaata (en siis taloussuklaata, vaan sitä sinisessä kääressä olevaa), kuten yleensä. Rasvana oli taas juoksevaa Oivariiniä, se ei ole mukavaa käyttää, mutta tuo hyvää voin makua. Kaakaoksi ostin luomukaakaota, kun muistelen, että kaakaopapujen viljelyssä on paikoin melkoista riistoa.

Kuivat aineet laitetaan yhteen kulhoon ja sekoitetaan. Toisessa kulhossa vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi, johon vatkataan sekaan munat yksi kerrallaan. Jauhot lisätään tähän seokseen vähän kerrassaan virutellen välillä kermaa mukaan. Lopuksi mukaan laitetaan suklaarouhe.

Taikina laitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ei ihan riittänyt meidän uunilla tuo aika, piti pitää vähän pidempään. Kinuskikissan ohjeessa suositeltiin suojaamaan foliolla pinta, kun se on saanut tarpeeksi väriä, mutta se ei ollut meillä tarpeen.

Suklaan sai rouhittua hyvin, kun leikkeli isolla veitsellä pieniä palasia. Tässä kakussa suklaa saa olla aika isoinakin hippusina seassa.

Tomusokerikuorrutukseen tarvitaan 2 dl sokeria ja noin 1-1,5 rkl vettä. Aika tahmeaa saa olla kuorrutus, muuten se valuu kaikki kakun päältä lautaselle. Tuo kaksi desiä on kyllä vähän liikaakin itse asiassa, hieman vähemmälläkin pärjää.

13.04.2009 klo 17:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruoka: Sitruuna-marenkipiirakka, osa 2

Kinuskikissalla oli taannoin blogissaan varsin mielenkiintoinen Sitruuna-marenkitorttu. Päätimme kokeilla ja siitähän tuli niin hyvä, että piti seuraavana viikonloppuna tehdä toinenkin. Pistetään siis resepti omaankin talteen:

Pohja:

• 3,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 175 g voita tai margariinia
• 0,5 dl vettä

Jauhot ja sokeri sekoitetaan kulhossa. Rasva nypitään joukkoon. Juokseva Voimariini on muuten helppo tapa saada mukaan vähän voin makua. Vesi lisätään mukaan, jonka jälkeen taikina sekoitetaan nopeasti. Levitetään kevyesti painellen voideltuun piirakkavuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Täyte:

• 2,25 dl sokeria
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 1,75 dl vettä
• 1 dl sitruunamehua (kaksi sitruunaa)
• 5 keltuaista
• 50 g voita tai margariinia

Sokeri ja vehnäjauho sekoitetaan kattilassa. Vesi ja sitruunamehu sekoitetaan mukaan. Lopuksi lisätään keltuaiset ja voi, sekoitetaan ja keitetään koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Sen jälkeen seos levitetään heti pohjan päälle.

Marenki:

1. 5 valkuaista
2. 1,25 dl sokeria

Valkuaiset ja sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi. Vaahto levitetään täytteen päälle ja koko piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi, kunnes marenki on saanut väriä. Marenkia kannattaa levittää kunnolla reunoille asti, sillä se vetäytyy uunissa jonkin verran.

Sitten vain ollaan kärsivällisiä ja jäähdytetään piirakka kunnolla! Se on nimittäin huomattavasti parempaa seuraavana päivänä jääkaappikylmänä. Uskokaa pois...

Ensifiilis oli, ettei täyte ole riittävän kirpeää ja sitruunaista, mutta kyllä se on oikein hyvä, ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä. Edellisessä versiossa on kolme sitruunaa ja kuorta myös, eli jos haluaa kirpeämmän, voi lisätä sitruunankuorta tähänkin.

6.04.2009 klo 15:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Musiikki: Herra Heinämäen Lato-orkesteri

Lastenmusiikin suhteen viime aikojen ykköslöytö on ollut ehdottomasti Herra Heinämäen Lato-orkesteri, jonka bongasimme Pikkukakkosesta. Mikä ei kuulu joukkoon? -video ei tarvinnut nähdä kuin pari kertaa, niin jo tiesi olevansa asiakysymysten äärellä. Huisin hauska biisi. Lainasin kirjastosta koko Ilosofiaa!-levyn ja sieltähän niitä helmiä löytyi enemmän. Mainio plätty, suosittelen tutustumaan.

Uudempi Nyree näkkäri -levy piti myös lainata ja hyvähän sekin on, mutta ei kyllä yhtä nokkelanhauska kuin Ilosofia. Suosittelemme, mutta kevyellä varauksella. Ensikertalaisten kannattaa aloittaa Ilosofiasta, koska se nyt vaan on parempi.

Joka tapauksessa bändi on laadukkaan lastenmusiikin ystäville silkkaa namia. Heikki Salo on taitava sanoittaja ja osaa kyllä keksiä kaikenlaista juonikasta. Sanoituspuolella kauneinta Heinistä on ehdottomasti Ilosofialta löytyvä Kutituksen alkeet, joka toimii erittäin hyvin myös musiikillisena huumorina. Kutituksen perusteita opettava kappale tekee tutuiksi niin möhkötyksen, leukajoulun kuin satuläpän.

Sävellyksistä vastaa pääasiassa Janne Louhivuori, pitkän linjan ammattimuusikko, joka on soittanut yli 200 artistin levyillä. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy ja se kuuluu, Heiniksen musiikki on monipuolista ja monesta kaivosta ammentavaa, oikeasti taidokasta ja tasokasta. Jaksaa siis aikuinenkin kuunnella ja lapset myös.

Nää sedät olisi kiva nähdä livenäkin, täytyypä syynätä keikkakalenteria.

29.03.2009 klo 13:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lyhyet: Linkkejä

Todettakoon, että Kirjavinkkien osoite on nyt sitten Kirjavinkit.fi, niinkuin kuuluu olla. Ihme kitsastelua, etten viime vuonna uutta domainia hankkiessa ottanut suoraan fi-osoitetta, onhan se nyt selkeästi parempi kuin net. Päästäänpä suomalaiseen internetarkistoonkin, sinnehän tallennetaan kaikki fi-sivustot.

Linkitettäköön pari pikkuprojektia. Franklin Mint -keräilijöitä, kukaan lukijoista? Niin arvelinkin. Comic and Cartoon Auctions saattaa sentään kiinnostaa vähän useampaa.

24.03.2009 klo 12:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietokoneet: Hyviä ohjelmia

Olen törmännyt pariin varsin erinomaiseen ohjelmaan viime aikoina, jaetaanpa vinkkejä.

Parallels Desktop on todella, todella siisti viritys. Parallelsin avulla voi asentaa Macille virtuaalikoneita, joissa asuu vaikkapa Linux tai Windows XP. Kiitos Parallelsin, pystyn ajamaan esimerkiksi Internet Exploreria tai Google Chromea OS X:ssä. Tokihan se onnistuu Applen omalla Boot Campilla, mutta Parallelsin avulla Windows-ohjelmat toimivat kuten OS X -natiivit ohjelmat, ei siis tarvitse erikseen buutata Windowsin puolelle, sen kun käynnistää virtuaalikoneen.

Erittäin siisti viritys, siis, ja suosittelenkin Parallelsia ehdottomasti kaikille Mac-käyttäjille, joilla on mitään tarvetta ajaa Windows-ohjelmia - vaikkapa sitä Exploreria. Tällä systeemillä katselee vaivatta vaikkapa Ylen vain Windows-yhteensopivia TV-ohjelmia. Kovimpaan pelikäyttöön virtuaalikoneen tehot eivät riitä, mutta peruskäyttöön oikein mainiosti.

Airfoil mahdollistaa äänen lähettämisen paikasta toiseen. Tämä on tarpeellista, jos sattuu käyttämään AirTunesia eli lähettää ääntä koneelta stereoihin. AirTunes tukee normaalisti vain iTunesia, mikä on harmi, jos sattuu tykkäämään vaikkapa Spotifystä (tai Last.fm:stä jne.). Airfoil pelastaa, sillä sen avulla voi lähettää mitä tahansa ääntä AirTunes-yhteensopiviin etäkaiuttimiin.

Airfoililla voi myös lähettää ääntä useampaan paikkaan yhtä aikaa. Lisäksi yhdistelmällä Airfoil + Airfoil Speakers voi lähettää ääntä toiselle samassa verkossa olevalle koneelle. Näppärä viritys, tämäkin.

2.03.2009 klo 18:35 | Kommentoi | TrackBack (0)