« lokakuu 2009 | Main | joulukuu 2009 »
Viima ja vesisade ahdistavat pientä ja satunnaista kulkijaa. Pieni kulkija haluaa lämpöä ja valoa sateen keskelle. Sitä näyttäisi tarjoavan espresson- ja pullantuoksuinen kahvila kulmassa. Jalat vievät huomaamatta tuoksun suuntaan. Ovi auki ja sisälle. Kuin vaivihkaa vääntäytyy hymy sateesta märälle naamalle intiimin lämpimässä kahvilassa.
Nälkäkin olisi. Ehkä mahtavalta tuoksuvan kanelipullan sijaan ottaisikin sämpylän. Valikoima näyttää kovin pieneltä mutta kunnon asiakaspalvelijana myyjä kertoo heidän tietenkin tekevän toiveiden mukaisen sämpylän. Ihan tuoretta tavaraa. Loistavaa. Ja kahvia päälle. Cappuccino tuplaespressolla maistuisi juuri nyt. Iloisna mielin pieni kulkija kaivaa lompakosta pyydetyn summan ja etsii itselleen vapaan paikan lähes täydestä kahvilasta.
Ruuhkaan nähden ihan kohtuullisessa ajassa kulkijan pöytään ilmestyy sämpylä ja cappuccino. Kahvi on juuri sopivan vahvaa ja sämpylän täytteet täydelliset. Kannatti maksaa hieman enemmän kuin ketjukahvilassa, miettii satunnainen kulkija. Makuhermot kiittävät ja yleinen mielihyvä leviää kehoon. Ei ahdista.
Pieni silmäily ympäristöön on aina paikallaan. Edessä perheenäiti juo pienen kattilan kokoisesta mukista jotain, mikä luultavasti on hyvää. Isä näyttäisi nauttivan espressosta. Jälkikasvu tyytyy vain jokeltamaan onnellisena äitinsä sylissä. Somaa. Vasemmalla kaksi opiskelijatyttöä juo teetä. Luultavasti ovat juoneet jo tunnin. Pieni kulkija ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ravintolassa pitää syödä niin hitaasti, että ruoka jäähtyy tai kahvilassa odottaa juotavan viilenevän huoneenlämpöiseksi. Lämmin on hyvä, kuuma parempi.
Katse etuviistoon vasemmalle. Kaksi iloista naista vauvoineen. Toinen tuoreehkoista äideistä huomaa jälkikasvunsa muuttuneen sinappikoneeksi. Lämmin on hyvä. Ihan tuoretta tavaraa. Täytteet täydelliset. Mutta asialle on tehtävä jotain, päättää äiti. Heti. Reippaasti hän kaivaa vaipan esiin kassistaan ja käteen tarttuu myös pyyhe. Pyyhe kahvilan pöydälle ja kääryle päälle. Muina naisina äiti alkaa vaihtamaan keskellä pittoreskia kahvilaa tuoreita ja lämpimiä paskavaippoja puhtaisiin muiden asiakkaiden yrittäessä muistella vielä äsken kahvilassa leijunutta kanelipullan tuoksua.
Pieni ja satunnainen kulkija kerää kimpsunsa ja kampsunsa tyytyväisenä siihen, että tykkää juoda kahvinsa nopeasti ja lämpimänä. Matka jatkuu.
Skrubun innoittamana meemeilen tähän viimeisimmät kymmenen Spotifyssa soinutta kappaletta. Spotify on toiminut illalla hyvin epämääräisesti. Suuri osa kappaleista ei halua soida lainkaan. Pettynyt olen.
Kun kuuntelen noin tuhannen kappaleen taustamusiikkilistaani randomina, Spotify soittaa mielestäni kappaleita aika epätasapainoisesti. Kotimaisia tulee helposti peräkkäin, progen jälkeen tulee toinen progekappale. Jotkut kappaleet eivät tunnu soivan oikeastaan koskaan.
Voittaa se silti duunissa taustamusiikkina minkä tahansa radioaseman, toimiessaan. Kas, Regina Spektor suostuu soimaan.
Pari viikkoa sitten ihan äskettäin ostamani kompuutteri sanoi viimeisen henkäyksensä. Matkan varrella koneesta ehti hajota virtalähde, näytönohjain ja lopulta ilmeisesti emolevy. Sen jälkeen olen pinnistellyt varakoneena toimivalla vanhalla kannettavalla miettien mitä sellaista ostaisi, joka todennäköisen 3-4 vuoden käytön jälkeen vielä pyörisi kohtuullisesti tulevilla ohjelmilla.
Firma, josta koneen tulen hankkimaan, voi jo valmiiksi pistää lapun luukulle. Ainakin viisi alan firmaa on mennyt vuoden sisällä nurin siitä kun olen ostanut sieltä jotain. Kahdessa ehdin teettää takuukorjauksia. Mistään Gigantista en uskalla konetta ostaa, koska sekin pulju kaatuisi ja olisin aivan varma, että paha karmani aiheutti satojen tai jopa tuhansien ihmisten työttömyyden. Ahdistaisi se.
Nokialla ja UPM:llä ei varmaan ahdista potkia tehtaallisia väkeä pihalle. Sehän on vain markkinataloutta. Perkele.